Evelyn Couch (Bates) on sympaattinen keski-ikää ylittämässä oleva nainen, jolla on suunta elämästä kadoksissa. Avioelämä on jämähtänyt ikävystyttäväksi, eikä kenelläkään maailmassa tunnu olevan hänelle tarvetta. Eräänä tavallisen ikävänä päivänä Evelyn ja hänen miehensä menevät vanhusten hoitokotiin tapaamaan miehen raivohullua tätiä. Täti ajaa tapansa mukaan Evelynin oitis ulos huoneesta, mutta odotellessaan miestään hän tutustuu elämäniloiseen Ninnyyn (Jessica Tandy). Ninny kertoo Evelynille vangitsevan jännittäviä ja hauskoja tarinoita nuoruutensa ajoilta Ninnyn sisarpuolen Idgien ja tämän ystävän Ruthin jännittävästä elämästä. Evelyn lumoutuu Ninnyn tarinoista ja alkaa käydä ahkerasti häntä tapaamassa.
Näin elokuvassa kietoutuvat yhteen historia ja nykyaika, kaksi lämmintä ystävyyssuhdetta, kolme erilaista ikää ja muutama upea kehitystarina. Tippa tulee helposti linssiin useammassakin kohdassa, vaikka elokuva ei missään vaihessa sorru siirappimaisuuteen. Päinvastoin, se on hämmästyttävän realistinen, sillä elokuvan nykyaika on täysin objektiivisesti kuvailtu, ja vastuu tunnelmanluomisessa on rohkeasti annettu tarinalle ja huippuluokan näyttelijäsuorituksille. Sen sijaan Ninnyn kertomukset on oivaltavasti kuvattu “ajan kultaamina”, mutta sopivan hillitysti ja hyvällä maulla.
Paistetulla vihreillä tomaateilla on tietääkseni ollut hieman “naisten elokuvan” ja feministielokuvan maine, ehkä osittain ansaitustikin, mutta uskallan suositella sitä kuitenkin myös miespuolisille katsojille. Jos vain loistava draama on mieleen.
nimimerkki: Pikkulintu
