[I]”How the fuck did I get into this shit? “[/I]
Pari New Yorkin juippia, Billy (Ralph Macchio) ja Stan (Mitchell Whitfield) joutuvat pahaan lailliseen pulaan Sywässä Etelässä. Apuun hankitaan Billyn Vinny-serkku (Joe Pesci) ja hän on lakimies. Hänellä on myös runsaasti lainopillista kokemusta – melkein kuusi viikkoa. Puhumattakaan tuomari Hallerista (Fred Gwynne) joka on millintarkka toimenpiteen suhteen ja syyttäjä Trotterista (Lane Smith) joka on kokenut lakikettu. Henkisenä tukena Vinnylle on hänen morsiamensa Mona Lisa Vito (Marisa Tomei) ja hän todellakin tarvitsee sitä.
Kulttuurishokki on aina luotettava lähtökohta tarinaan ja voi palvella draaman tai komedian apuna. [I]Serkkuni Vinny[/I] repii kulttuurishokin komediaksi. Se on myös piinkova ja käsittelyltään raudanluja lakidraama. Kaikista nautittavinta on se että kulttuurishokista syntyvä komedia ja kivikova lakidraama eivät kilpaile keskenään vaan tukevat toisiaan. Käsikirjoituksen rustaillut Dale Launer ansaitsee täydet pisteet komedian ja draaman sekoittamisesta, joskin ohjauksesta vastaava Jonathan Lynn myös hoitaa tehtävänsä erittäin hyvin hipoen stereotyyppejä, mutta ei sukella niihin. Ainoa pieni miinus tulee siitä että alkupuolella on enemmän komediaa ja loppupuolella enemmän draamaa.
Joe Pesci on Allekirjoittaneelle aina kireä, kiroileva gangsteri joka räjähtää hillittömään väkivaltaan tai ainakin kiroilee koko ajan. Tässä roolissa hän tuo mukaan kireyden ja kovasti esiin pyristelevän kiroilun Vinnyssä jonka päälle kaatuu äärimmäisen suuri vuori paskaa. Pescin todelliset näyttelijänkyvyt pääsevät upeasti esille ja vaikka Vinny on mainio pelle hän on myös kiistattoman sympaattinen sankari. Marisa Tomei tarjoaa upean vahvistuksen Pescin kireyteen ja antaa Oscar-palkinnon arvosta kontrastia Pescille. Ralph Macchio ja Mitchell Whitfield ovat luonnollisesti pöllämystyneitä syytettyjä.
Lane Smith on kivikova lainopillinen antagonisti Vinny-serkulle ja roolistaan huolimatta on myös sympaattinen, rehellinen hahmo. Fred Gwynne ylläpitää järjestystä oikeussalissa upean matalalla äänellä ollen samalla loistava [I]straight man[/I] Pescin tarjoamalle komedialle.
Hahmoihin pohjautuva komedia ja kivikova lakidraama antavat upean tuulen erinomaisille näyttelijöille ja lopputulos on paitsi tiukka lakidraama myös hykerryttävä komedia kulttuurishokin voittamisesta. Erittäin nautittava elokuva ja se on tärkeintä.
[I]”The defence rests. “[/I]
