Fransiskaanimunkki WIlliam Baskervilleläinen (Sean Connery) ja hänen noviisioppilaansa Adso (Christian Slater) saapuvat benediktiiniläisluostariin ja aikovat osallistua teologiseen väittelyyn. Valitettavasti apotin (Michael Lonsdale) mukaan pahat voimat ovat valloillaan ja hän pyytää Williamia tutkimaan asiaa. Tarkkaavainen William tutkii asiaa, kerää todisteita ja tapaa todistajia joihin kuuluu kyttyräselkäinen Salvatore (Ron Perlman). Inkvisitiota edustava Bernardo Gui (F. Murray Abraham) saapuu myös paikalle ja molemmat tutkijat löytävät rikollisia ja myös motiivin. Teoilla on myös seurauksensa kaikille osapuolille.
Umberto Econ romaanin sovitus elokuvaksi säilyttää vahvan teologis-filosofisen pohjavireen ja lisää yhtälöön mukaan vakuuttavaa rikostutkinnan jännittävyyttä. Kokonaisuuden kruunaa rujo, mutta silti osoittelemattoman ankara kuvaus keskiaikaisesta elämänmenosta ja luostarielämän rasittavuudesta.
Sean Conneryn tulkitsema William on itsevarma ja älyllinen. Hän luottaa tarkkailukykyyn, todisteisiin ja seurauksiin. Seurauksista voi päätellä syitä ja syyt johtavat henkilöihin. Itsepäinen tiedonetsijä ei kuulu aikaansa ja se aiheuttaa hänelle suurta rasitusta ja pelkoa. Connery tekee varmaa johtotyötä ja karismastaan huolimatta ei peitä muita hahmoja alleen. Christian Slater ei ole yhtään heikommassa vireessä. Ilmiselvästi kokematon näyttelijä on Conneryn vankan ammattitaidon ja charmin varjossa ja kyseinen epävarmuus toimii tehokkaasti kiihkeän nuorukaisen pohjavireenä ja ohjaaja Jean-Jacques Annaud osaa hyödyntää sitä taidokkaasti.
Michael Lonsdale apottina on suorastaan hyytävä viranhaltija, joskin hänen tehtävänsä ei ole olla Williamin vastapelurina. Älyllistä ja henkistä vastapuolta pragmaattiselle Williamille edustaa Bernardo Gui ja F. Murray Abraham toimittaa vankan suorituksen hyytävän tehokasta inkvisiittoria joka on äärimmäisen virkaintoinen. Hiljainen, mutta uurastava ja tarkka William nuorine oppilaineen on jyrkkä kontrasti ammattimaisen säälimättömälle ja tämän haarniskoiduille kätyreille. Taatun ruma Ron Perlman on erityisen ruma ja vastenmielinen.
Lopputulos on viihdyttävä ja toimiva murhatutkinta suljetussa tilassa. Vahvasti luotu ajankuva parantaa kokonaisuutta ja tiukka, pikkutarkka tutkimus on jyrkkä ristiriita suorastaan triviaalille teologiselle väittelylle.
