Romanttiseen hömppään erikoistunut kirjailija Paul Sheldon (James Caan) joutuu pahaan onnettomuuteen. Hänet pelastaa Annie Wilkes (Kathy Bates), entinen sairaanhoitaja ja Sheldonin kirjoittamien Misery-kirjojen suuri fani. Valitetttavasti kirjailijan vallan soveltaminen ei miellytä Wilkesiä ja kaiken lisäksi Sheldon huomaa kauhukseen olevansa raajarikkona vankina. Wilkes haluaa tämän kirjoittavan kirjan uudelleen ja tämä ei myöskään epäröi käyttää raa’an tehokkaita rohkaisu- ja kontrollimenetelmiä.
Stanley Kubrickin ohjaama [movie]Hohto[/movie] ei ole ainoa elokuvallisesti onnistunut sovitus Stephen Kingin kauhuromaaneista. Rob ‘Läskipää’ Reinerin ohjaustyö erinomaisesta romaanista jättää pois kohtauksia ja tarkasti henkilökohtaisen kuvauksen keskittyen kuvaamaan juuri niitä asioita joita romaani ei voi kuvata. Visuaaliset keinot joihin yhdistyy erinomaista parempi näyttelijäntyö antaa kaiken tarpeellisen tiedon katsojalle.
James Caanin kulunut olemus on mitä mainioin Paul Sheldonille. Kyseessä on ammattimainen, päättelykykyinen ja pitkäjänteinen uurastaja joka ymmärtää myös ennakkovalmistautumisen merkityksen. Luonnollisesti hänen suunnitelmissaan on heikkouksia ja hän joutuu improvisoimaan ratkaisuja.
Kathy Bates on kuitenkin koko elokuvan kantava voima. Mestarillisella näyttelijätyöllä alun höppänä fani omituisine tapoineen ja asenteineen pusertuu äärimmäisen vaaralliseksi, pakkomielteiseksi ja pahaksi ihmishirviöksi jolle ei tuota vaikeuksia käyttää valtaa sen suorimmalla tavalla- väkivallalla. Alkuteoksessa mainittu suorastaan myyttisen kiinteä olemus on mukana, kuten myös muut piirteet jotka kertovat oman, vähemmän miellyttävän totuuden. Oscar-patsas oli täysin ansaittu suorituksesta joka menee ylinäyttelyn rajoille (ja joskus ylikin), sillä se sopii kuin valettu.
Tiukka sovitus (joka kirjan lukeneille on myös kiinnostava) ja erinomaiset näyttelijät tekevät Piinan kirjaimellisesti ja hyvällä tavalla piinaavaksi elokuvaksi.
