Best in Show kertoo muutamista koiriin hurahtaneista ihmisistä ympäri jenkkilän. Yhteistä ihmisille on se että nämä kaikki valmistautuvat Philadelphian suureen koiranäyttelyyn lemmikkeineen. Mukana on erilaisia ihmistyyppejä ja erilaisia koiria. Ihmisiin sekä koiriin tutustellaan haastatteluin ja tositv-meiningillä, jossa heidän elämäänsä sekä näyttelyyn valmistautumista seurataan.
Ihmistyyppeihin on saatu kontrastia hauskasti niiden totaalisella erilaisuudella. On punaniskaa, homoa, avioitunutta entistä “jakorasiaa”, yms. Lystikkään tästä tekee se että homma ei ole millään tavoin valmiiksi naurettua. Katsojan pitää päättää itse mikä on hauskaa ja paljon on ainakin matskua mistä hauskuutta valita. Tämäkin pläjäys lepää näyttelijöiden mukaanheittäytymisen varassa ja kyllähän porukka on täysillä mukana. Tiukkiksille tämä menisi melkein oikeana dokkarina, tai ehkä ei nyt sentään.
Tulipa sitten katsottu kuukauden sisään Spinal Tap -hemmon Christopher Guestin ohjaamat “mukakomediat”. Täytyy sanoa että ehkä tuo kuukausi on liian pieni aika katsoa kolme näinkin samalla sapluunalla tehtyä juttua. Kyseessähän on saman näyttelijäpoppoon ilottelut. Tiivistahtisessa pläjäysten tarkastelussa on tosin se hyvä puoli että näyttelijöiden roolijakoon tulee kiinnitettyä normaalia enemmän huomiota. Kuitenkin on todettava että kiinnostus näihin juttuihin alkaa vähän hiipumaan noin tiiviillä tahdilla, oma vika, ei anneta sen vaikuttaa pisteisiin.
Jos näistä Guestin jutuista (Mighty Wind, Waiting for Guffman, Best in Show) on kiinnostunut niin kannattaa valita ensimmäiseksi se juttu joka on lähellä omia harrastuksia eli musa, teatteri tai koirat…
