Géla Babluani teki komean esiintulon elokuvamaailmaan, sillä miehen debyyttielokuva 13 Tzameti saavutti varsin hyvän menestyksen eri elokuvafestivaaleilla ja elokuvasta päätettiin tehdä myös jenkkiversio. Ei siis huono debyytti georgia-ranskalaiselle ohjaajalle, joka myös vastasi elokuvan käsikirjoituksesta. Ja koska budjetti ei järin suuri ollut, niin pääosan sai miehen velipoika Georges Babluani, jolle elokuva oli myös näyttelijäuran debyytti.
Sébastien on nuori maahanmuuttaja, joka tekee rakennushommia tukeakseen köyhän perheen rahatilannetta. Georgiasta Ranskaan muuttanut perhe pärjää, mutta mitään herkkua maahanmuuttajaperheen elämä ei ole. Erästä kattoremonttia tehdessään Sébastien kuitenkin joutuu keskelle perhedraamaa, sillä talon omistajalla on melko paha huumeaddiktio ja mies keikkuu yliannostuksen partaalla. Ei siis ole yllätys, että mies lopulta piikittää itseään viimeisen kerran ja kuolee yliannostukseen. Vaimolla ei ole varaa maksaa Sébastienille työstä, mutta työmaataan purkaessa Sébastien sattuu kuulemaan, kun vaimo puhuu kuolleen miehensä ystävälle rahakkaasta keikasta, jota miesvainaa oli suunnitellut. Nuori maahanmuuttajataustainen Sébastien näkee tilaisuutensa tulleen ja nappaa keskustelussa esiin nousseen kirjekuoren, joka sisältää lisäohjeet.
Sébastien seuraa ohjeita innokkaasti, sillä kaikki näyttää menevän varsin hyvin. Vähitellen asiat kuitenkin alkavat näyttää synkemmiltä, kun meno muuttuu huomattavasti hämärämmäksi. Yhtäkkiä Sébastien löytää itsensä kartanosta, jossa on iso määrä muitakin ihmisiä. Kaikilla on myös numeroin varustetut paidat. Pahaa aavistamatta Sébastien pysyy mukana ja tajuaa karun totuuden vasta siinä vaiheessa, kun miehen käteen isketään ase. Pakotietä ei ole ja Sébastien tajuaakin olevansa mukana hengenvaarallisessa pelissä, jossa ihmishengen arvo määritellään rahalla. Pelin nimi on venäläinen ruletti ja Sébastien tajuaa olevansa todella isoissa ongelmissa.
13 Tzameti on todella hienosti onnistunut melko minimalistinen elokuva. Sen alku on hieman verkkainen ja se onkin elokuvan isoin heikkous. Tarina kuitenkin etenee hyvin kohti loppuaan ja elokuva on sopivan pituinen. Sen yksi parhaista puolista on sen mustavalkoisuus, sillä se luo elokuvaan huomattavasti lisää tunnelmaa ja jotenkin myös näyttää paremmin pelaajien jokaisen kasvonliikkeen ja hermostuneisuuden. Mustavalkoisuus toki lisää elokuvan synkkyyttä huomattavasti ja on tämän vuoksi varsin hyvä valinta. Elokuva ansaitsee kehuja myös sen äänien osalta, sillä elokuvassa käytetään varsin hienosti hyväksi musiikkia ja muita äänitehosteita. Musiikki on sopivan painostavaa ja sillä rakennetaan hienosti lisää tunnelmaa. Eräässä kohtauksessa esille nousee myös selvästi vinkuva tuuli, joka kuvastaa hienosti elokuvan synkkää ja karua tunnelmaa.
13 Tzametin juoni on yksinkertainen, mutta kuitenkin tarpeeksi tasokas ja jännittävä, jotta elokuva pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. Vaikka elokuvan päähenkilö onkin selvä alusta asti, ei elokuva pyri saamaan sympatioita nuorenmiehen puolelle mitenkään erityisellä tavalla. Perheellä menee toki vähän huonosti ja sen vuoksi Sébastien ajautuukin mukaan alamaailman kuvioihin, mutta perhetarinalla ei kuitenkaan pyritä saamaan katsojaa Sébastienin puolelle. Elokuvan minimalistinen toteutus ja rosoinen yleistunnelma kuvaavat hienosti sitä tosiasiaa, että pelaajat eivät päätä itse omasta kohtalostaan, vaan he ovat vain pelinappuloita “hallitsijoilleen”, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja jos oma pelaaja menehtyy, panostetaan jonkun toisen pelaajaan. Elokuva ei sinänsä kauheasti käsittele pelin moraalista näkökulmaa, johon olisi voitu kyllä panostaa enemmän, mutta loppupuolella kuitenkin esitetään kysymys siitä, kuinka tapahtuma todennäköisesti tuhosi Sébastienin elämän.
Georges Babluani suoriutuu roolistaan Sébastienina varsin hyvin, vaikkakin miehen suoritus on melko ilmeetön. Toisaalta ilmeetön ja koruton näyttely sopii hyvin elokuvan muutenkin karuun ja rosoiseen yleiskuvaan, jossa toinen toistaa kovettuneemmat miehet yrittävät selvitä. Babluanin ilmeetön suoritus on hyvä myös sen vuoksi, että katsoja ei niin helposti mene hahmon puolelle, vaikkakin lopulta niin käykin. Muut roolisuoritukset ovat varsin hyviä ja mikään suoritus ei nouse selkeästi esiin, mikä elokuvan kannalta hyvä juttu.
Loppujen lopuksi voitaneen sanoa, että 13 Tzameti on hyvä elokuva. Sen juoni on yksinkertainen, mutta pitää hyvin otteessaan koko elokuvan keston ajan. Lopun käänne tarjoaa vielä viimeisen pienen bonuksen elokuvalle ja tekee siitä vielä hieman paremman. Debyyttielokuvaksi 13 Tzameti on todella hyvin onnistunut ja Géla Babluanin tulevaisuuden luulisi olevan aivan hyvä, jos mies vain onnistuu välttämään huonot elokuvat. 13 Tzameti on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva ja hyvin onnistunut elokuva, jonka tapahtumat keskittyvät pieneen tilaan. Siinä on väkivaltaa, joten ihan nuorimmille katsojille sitä ei voi suositella, mutta muuten elokuva kannattaa ehdottomasti tarkistaa, jos siihen tulee mahdollisuus.
