Ohjaaja David Lynchiä arvostetaan nykyään joka paikassa Mulholland Dr:n, Lost Highwayn ja hänen muiden päätä pyörittävien filmiensä ansiosta, mutta yksikään hänen filmeistään ei pyöritä aivoja yhtä rajusti kuin hänen debyyttiohjauksena Eraserhead. Nyt jo kulttiaseman saanutta filmiä on tulkittava lähes yhtä vaikeasti kuin Kubrickin 2001. Lynchin tuntien juonta on turha yrittää pahemmin selittää, mutta menköön.
Elokuvassa seurataan omaperäisen ison kampauksen omistavan Henryn Spencerin ja hänen vaimonsa elämää teollistuneessa synkän oloisessa maailmassa. Henry ei pahemmin puhele, hänen tavallisin puuhansakin on vain asuntonsa lämpöpatterin tuijottelu, josta hän sitten avautuu aivan omaan maailmaansa. Pian Henryn ja hänen vaimonsa arkeen ilmestyy avaruusoliomainen vauva.
Juoni ei kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta kyllä se kietoo täydellisesti mukaansa tuohon Lynchin synkkään maailmaaan. Lynch raatoi Eraserheadin parissa monta vuotta ja sen valmistuttua ei hänelle juuri mainetta kertynyt, vaikka filmi saikin kannatajia. Elokuvan aikana tulee selväksi, että Henryn elämä ei ole niin onnellista kuin voisi olla. Hänen lämpöpatterin tuijottelunsa tuovat hänelle sen ainoan lohdun. Tätä ilmeisesti myös mielenkiintoinen hahmo, lämmitinleidikin kuvastaa.
Näyttelijöinä ei ole toiminut mitään mestareita, mutta Lynch on saanut heidät kaikki toimimaan rooleissaan. Erityisesti Henrynä toiminut Jack Nance, joka toimi Lynchin vakionäyttelijänä Lost Highwayhin asti, kun hänet murhattiin nyrkkitappelussa. Hiljaisuus hänen muistolleen.
Elokuvan yksi oudoimmista hahmoista on myös salaperäinen vauva, jonka alkuperää Lynch ei ikinä paljastanut meille. Hän on vain jättänyt pirullisia vihjeitä siitä, “se saattoi ilmestyä” jne. Kerrotaan jopa, että Lynch pakotti joitakin apulaisia pitämään sidettä silmillä etteivät he näkisi totuutta.
Eraserhead on ulkopuolisesti todella karmiva ja ahdistava elokuva, joka antaa katsojalle sen saman olon mikä Henrylläkin on, mutta elokuvan edetessä katsoja pääsee syvemmälle Henryn mietteisiin ja Lynchin ajatusmaailmaan, että elokuva alkaa tuntua jo lempeämmältä. Lopussa elokuva muuttuu aluksi todella julmaksi ja vielä synkemmäksi, mutta se kaunis loppukohtaus muuttaa jokaisen mielen. Sen verran minutkin tämä elokuva pisti hiljaiseksi, että oli pakko antaa sille paikka vähintää kolmen parhaan elokuva joukossa. Kaikessa karmivuudessaankin Eraserhead on todella kaunista katseltavaa.
nimimerkki: Mr. Sixpack
