Ridley Scott päätti hienojen scifi/fantasiaelokuviensa eli Alienin, Blade Runnerin ja Legendin jälkeen jostain syystä tehdä aivan toisentyyppisen leffarainan ja tämän seurauksena syntyi unettavan tylsä pätkä nimeltä Erään murhan varjossa. Murhan silminnäkijäneitonen saa kotiinsa 3:ssa vuorossa työskenteleviä etsiviä, joiden tehtävänä on suojella avaintodistajaa. Yöt ovat tunnetusti pitkiä ja yksinäisiä ellei uni tule silmään, mutta onnekseen haavoittuvainen ja pelokas kaunokainen saa intiimin lohduttajan yövuoroa hoitavasta poliisisedästä.
Erään murhan varjossa on todella kummallinen välityö Ridley Scottilta. Leffa ei ole jännittävä, ei romanttinen eikä myöskään millään tavalla kekseliäs eli ei siis oikeastaan yhtään mitään. Erittäin laiskavauhtisessa tarinassa ei tapahtumia ole juuri nimeksikään ja haukottelu sen kuin tihenee rainan edetessä.
Pökkelömäisen Tom Berengerin ja vielä 1980-luvun lopussa kieltämättä varsin mukiinmenevän näköisen Mimi Rogersin välillä ei ole minkäänlaista kemiaa. Molempien näyttelijäsuoritukset ovat aika lailla alle arvosteluasteikon. Surullista kyllä, tämä tekele taitaa olla Rogersin uran huippuhetki. Pian tämän elokuvan jälkeen Rogers koki saman kohtalon kuin Top Gunin kuuma kissa Kelly McGillis eli kun ulkonäkö jostain syystä vuosien kuluessa rapistui, ei tähtirooleja enää koskaan ollutkaan tarjolla.
Erään murhan varjossa on yksi niistä elokuvista, joita katsellessa ihmettelee 5 minuutin välein, kuinka joku on voinut lähteä tekemään täyspitkää elokuvaa näin olemattomista aineksista. Leffaa voi suositella ainoastaan unilääkkeeksi.
