The Texas Chainsaw Massacre, Hills Have Eyes, Halloween. Kolme kauhuelokuvaa jotka ovat saaneet kaikkialta hyviä arvosanoja. Mutta miksi sitten Perjantai 13. on niin huono elokuva? Minusta Moottorisahamurhaaja, Halloween ja Perjantai 13. ovat samanarvoisia klassikoita, ja kolmikon ehdotonta parhaimmistoa edustaa Perjantai 13. Vaikka tätä kutsutaankin teinikauhuksi, ei tämä ole lähelläkään sitä. Murhaajaa ei näytetä ennen loppua, ja elokuva on liian hidastempoinen teinikauhuksi.
Verileirinä tunnettu Crystal Laken kesäleiri on päätetty avata uudellen. Kesken kunnostustöiden leiriohjaajat alkavat kuitenkin kadota. Salaperäinen tappaja haluaa estää leirin uudelleen avaamisen tappamalla ohjaajat yksi kerrallaan.
Tämä yhdeksän jatko-osaa poikinut kauhuklassikko on ehdottomasti vähiten teinikauhua oleva teinikauhuelokuva koskaan (kuten jo alussa mainitsin). Ja siksipä tämä onkin todella pelottava ja verinen elokuva. Pääosissa nähdään Adrienne King, Betsy Palmer ja Harry Crosby. Ja löytyyhän joukosta myös Kevin Bacon. Kaikki näyttelijät ovat hyviä (eivät kuitenkaan erinomaisia) rooleissaan, ja Tom Savinin maskeeraukset ovat komeita. Loppu on yksi yllättävimmistä kauhuelokuvien historiassa.
Elokuvan murhista yksi erottuu joukosta, osin positiivisesti, osin negatiivisesti. Yksi hahmoista (enpä kerro kuka) murhataan työntämällä nuoli rintakehästä läpi. Murha on näyttävin ja erikoistehosteet ovat hyviä valmistumisvuoteen nähden. Toisaalta murha on nykykatsojan silmissä tökerö: kumivartalon kaula on paljon realistista paksumi, ja veri tulee kuin letkusta sekä näyttelijän ja nuken iho ovat eri väriset. Vaikka toisetkin murhat ovat hyvin toteutettuja (kirveenisku päähän erityisesti), tämä on kuitenkin raain ja verisin. Silti Perjantai 13. ei ansaitse K-18 merkintää takakannessa. K-15 olisi paljon sopivampi.
Elokuva on teknisesti ottaen hienosti kuvattu, melkein kaikki kohtaukset, joissa murhaaja esiintyy, on kuvattu hänen näkökulmastaan. Kuvakulmat eivät ole mitään maailmaa mullistavaa, eikä kamera-ajoja muistaakseni ole yhtäkään kappaletta.
Warnerin DVD:n ekstrat ovat riittävät, mutta suomitekstit olisivat kyllä kelvanneet. Return to Crystal Lake dokumentti on haastatteluista koostuva ja kattava tietopaketti elokuvan tekemisestä, kiintoisia faktoja tulee esille. Kommenttiraita ajaa myöskin asiansa, ohjaaja Sean S. Cunningham kertoo elokuvan tekemisestä. Lisäksi löytyy traileri, jossa näytetään kolmetoista murhaa elokuvasta. DVD:n ääniraita edustaa sitä laadukkainta: Dolby digital 1.0 mono. Ainakin stereoraitaa olisin toivonut. Raita on kyllä asiansa ajava, vaikka parantamisen varaakin löytyisi.
Kuvanlaatu on hyvä, vaikka roskiakin löytyy. Olisi kai tämänkin voinut paremmaksi masteroida. Valikot ovat interaktiiviset ja kohtausluettelo löytyy. Valikon kuvat ovat muuten hienosti valittu, paitsi että ekstroihin mentäessä valikon kuva spoilaa murhaajan. Kannet DVD:ssä ovat pahvia (huom. ei digipack) tai toisessa painoksessa tavallista muovia. Pahvikotelon sisäkannessa on kohtausluettelo. Varkokaa lukemasta takakantta ennen kuin katsotte elokuvan. Takakannessa spoilataan murhaaja. DVD:n pintaan on painettu elokuvan kansikuva ja englanninkielinen nimi.
nimimerkki: pasa
