Lähi-Itä ja Afrikka ovat alueita joista ollaan tehty monia rasismia, terrorismia ja öljyn hinnasta kertovia elokuvia, joten tähän samaan aiheeseen ei Phillip Noycen ohjaama Catch A Fire tuo mitään uutta, vaan kierrättää vanhaa liiankin kanssa. Jälleen öljyllä ja terrorismin kitkemisellä on kovempi hinta kuin ainoallakaan ihmisellä. Catch A Fire onkin yksi menneen vuoden pahimmista flopeista maailmalla.
Catch A Fire kertoo 1980-luvulla Etelä-Afrikassa elävästä Patrick Chamussosta (Luke), jolla on 2 tytärtä ja vaimo. Patrick on töissä paikallisella öljyjalostamolla ja sivussa valmentaa lasten jalkapallojoukkuetta. Kun eräänä yönä jalostamolle tehdään terrori-isku, joutuu Patrick syytetyksi. Ankara eversti Nic Vos (Robbins) kuulustelee tarkkaan syytettyjä, käyttäen välillä rankkojakin metodeja. Pian nämä kaksi miestä tajuavatkin olevansa samalla asialla, vaikka eivät sitä aluksi ymmärräkkään.
Shawn Solovin käsikirjoitus on todella yllätyksetöntä seurattavaa, sillä tarina on yksipuoleinen selviytymistarina. Siinä missä esim: Blood Diamond ja Syriana käsittelivät aihetta repäisevästi, samankaltainen tunnelma on tässä poissa ja tilalla on pitkäkestoisia keskustetuja miten tulla terroristiksi, tai miten ei tulla. Näkymät öisistä öljyjalostamoista ovat hienoja, sekä kuvaus on muutenkin kohtuullisen hienoa. Derek Luke ja Tim Robbins tekevät kummatkin ihan hyvää roolityötä, mutta kahden vahvan roolin ansioista ei vielä elokuvasta vahvaa tehdä.
Catch A Fire on yllätyksetön kuvaus pienestä etelä-afrikkalaisesta kylästä ja yhden miehen vapaustaistelusta terrorismia ja rasismia vastaan. Phillip Noyce on urallaan parempaankin pystynyt, tämä tuntuu jonkinlaiselta välityöltä. Aiheesta kiinostuneille tämä kertakatselun hyvin kestää.
nimimerkki: andy
