Mike (Robert De Niro), metsästyskaveri Nick (Christopher Walken), Stan (John Cazale) ja naimisiin mennyt Steve (John Savage) ovat neljä kaverusta pennsylvanialaisesta kaupungista viettäen päivänsä niin terästehtaalla työskennellen kuin metsällä jahtaamassa eläimiä. Välillä käydään viettämässä baari-iltaa ja kaahaillaan kaupungissa. Kaikki hauskuus kuitenkin muuttuu kun heidät lähetetään Vietnamiin sotimaan. Vietnamissa koetaan järkyttäviä asioita, kuten ruleetinpeluukohtaus. Sota jättää kuhunkin henkilöön jälkensä tavalla tai toisella. Yksi sekoaa ja toinen syyllistää itseään. Jo pelkästään juonesta arvaa, että tässähän on lähtökohtana tavallisen amerikkalaisen työläismiehen näkökulma. Sehän on se kaikkein sydäntä riipaisevin aihe, ainakin sodassa mukana olleille.
Kauriinmetsästäjä jakautuu pääasiassa kolmeen eri jaksoon, joista kukin on ikäänkuin omanlaisena näytös ja mahtavasti toteutettuja kohtauksia. Ensimmäinen on pitkä hääkohtaus, joka saattaa kyynisintä katsojaa pitkästyttää. Se on kuitenkin niin upeasti lavastettu ja lukuisten avustajien avulla aikaansaatu massiivinen tapahtuma, ettei aika käy pitkäksi. Itse jäin hääkohtauksessa ihailemaan sen ainutlaatuista glamouria ja elämäntyyliä. Häät siis pidetään ortodoksisen kirkon tyyliin. Myöhemmin selviää, että kuten monella muullakin kohtauksella, oli näillä häillä elokuvassa erityisen symbolinen merkitys.
Toinen jakso sijoittuu Vietnamiin ja kuvaa loistavasti pintaa syvemmältä, miten kauheaa sota todellisuudessa on. Tämä keskimmäinen osa ruletinpeluukohtauksineen kaikkineen on lyhyin, mutta voimakkain leffan kolmesta osasta. Siinä tulee psykedeelisesti ja purevasti esille se, mitä on sota ja minkälaisia vaikutuksia sillä saattaa olla yksilöön. Tässä osassa tapahtuu myös elokuvan toiminnallisimmat kohtaukset, vaikka muuten elokuva onkin genreltään ehkäpä enemmän draamaa kuin sotaa.
Kolmas osa kuvaa sodan jälkeisiä aikoja, jolloin Mike on palannut kotikunnilleen selvittelemään asioita. Hän luulee ystävänsä Nickin palanneen, mutta pettyy pahasti kun saa tietää erehtyneensä. Nick nimittäin on yhä harhailemassa jossakin päin Vietnamia. Hyvin surullisia tapauksia siis. Kauriinmetsästäjä oli ohjaajansa Michael Ciminon viimeinen hitti ja se aiheutti aikanaan paljon kohua. Erityisesti ruletinpeluukohtauksesta höpistiin kaikkialla.
Elokuvan upeat, näyttävät lavasteet sekä kuvakulmat ovat hyvin todentuntuisia. Ohjaus on mestarillista, sillä jokainen kuva itsessään on kuin omanlaisensa maalaus. Leffa on myös värikäs ja maisemiltaan henkeäsalpaava. Metsästyskohtaukset on näyttävästi luotuja ja jo valmiiksi uhkaavaa tunnelmaa korostaa miellyttävä taustamusiikki, mikä on kuin luotu elokuvaan. Myös leikkaus sattuu olemaan huippuluokkaa. Etenkin kohtaus, jossa Nickin ote hellittää kopterista ja hän putoaa jokeen. Tai hääjakso, missä leikataan välillä yksinään juopottelevaan Mikeen ja välillä juhlivaan kirkkoseurueeseen.
Jos lavasteet ja Ciminon ohjaus olivat mestarillisia, niin todellinen helmi löytyy kyllä vasta monumentaalisista näyttelijäsuorituksista. Robert De Niro antaa kasvonsa amerikkalaiselle työläiselle ja tulkitsee täydellä sydämellä karskia, hiljaista miestä. Hän on heti leffan alkumetreiltä asti porukan viisain ja Nickin paras ystävä. Tapa, jolla hän tulkitsee Mikea on aito ja huolellinen. Hän ei todellakaan sorru ylinäyttelemiseen, vaan kaikki virneet ja suunliikkeet luovat kiitettävän lopputuloksen. Myös John Savage Stevenä ja John Cazale Stanina eläytyvät roolihahmoihinsa uskomattoman hyvin, mutta ainahan yksi on ylitse muiden. Tällä kertaa se on Christopher Walken. Hänen muuttumisensa rauhallisesta miehestä sekopäiseksi sotilaaksi on elokuvahistorian täydellisimpiä muodonmuutoksia. Walken antaa hahmolleen juuri oikeat kasvot ja sai roolistaan ansaitusti Oscar-palkinnon. Hän on muiden hahmojen rinnalla se, joka sortuu. Hänen herkkä omatuntonsa ja luonteensa antaa lopulta periksi, eikä entistä Nickiä enää olekaan. Tuo on hyvin koskettavaa katseltavaa. Pelottavintahan on ajatella, miten totta tuo kaikki on oikeassakin elämässä.
Käsikirjoitus on sekin loistava ja antaa jokaiselle näyttelijälle tilaa ja aikaa tulkita persoonallista hahmoaan täysillä. Kukaan ei jää syrjään ja jokaiselle on jotakin. Kässäri takaa elokuvalle nopeatempoisuuden ja syvällisen tulkinnan, joten aika ei käy pitkäksi. Symboliset merkitykset ovat näkyviä (mm. kuuluisa ruleetinpeluu on poliittisesti merkittävä ja kauriin metsästys kuvaa sotaa itsessään). Ne tuovat elokuvaan omanlaista arvoa, mikä vaikuttaa myös tätä kautta katsojien sydämiin. Kauriinmetsästäjä on traagisten ihmiskohtaloiden sävyttämä mestariteos ja todellinen elokuvahistorian helmi, missä kaikki odotukset palkitaan. Se sopii niin draama- kuin sotafaneillekin ja saa jopa kovimman katsojankin kyyneliin. Tämä on todella vaikuttava saavutus ja jo siksi tämä on nähtävä. Se on hälyttävä, todentuntuinen ja aidosti liikuttava – maineensa veroinen klassikko, joka loistavasti kuvaa sodan vaikutusta ihmisluonteen haurauteen.
