“Enter… if you dare the bizarre world of the psychosexual mind.”
Torso on Sergio Martinon ohjaama giallo, ja hyvä sellainen se onkin. Homma starttaa heti hyvin, kun ensimmäisenä kuvaan saadaan nainen riisumassa paitaa. Jo tämä pelkästään kertoo, ettei kyseessä voi olla kuin italialainen elokuva. Alkukohtauksella ei ole sen suurempaa merkitystä. Silti se antaa todella hyvän kuvan siitä mitä on luvassa.
Pidemmittä puheitta pientä valoitusta juonesta. Roomassa liikkuu murhaaja, joka tappaa melkein ainostaan naisia. Hän ei kaihda keinoja, vaan tappaa mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla naispolot. Tarinan edetessä neljä naista päättää lähteä syrjäiseen taloon pitämään matalaaprofiilia joksikin aikaa. Eipä mene aikaa, kun murhaaja on jo heidän perässään…
Torso on todennäköisesti herättänyt paljon kohua ilmestyessään. Siinä on paljon häpeilemätöntä alastomuutta ja efektit ovat aikaansa nähden sopivan rujoja. Elokuvassa on juuri sitä jotain mitä on esimerkiksi Wes Cravenin Last House on the Leftissa, mutta samalla se viitoittaa tietä tuleville slasher -elokuville.
Giallona Torso onnistuu hyvin. Siinä on paikoitellen todella ahdistavaksi yltyvä musiikki, joka siivittää erinomaisesti tahditettuja suspense-kohtauksia. Kaikki muutkin giallolle tyypilliset asiat ovat läsnä. Murhaajan identiteettiä piilotellaan aina viimeiseen asti ja katsojaa viilataan taatusti linssiin. Ainoa häritsevä tekijä on murhaajan äärettömän typerän näköinen maski, josta tulee mieleen vain Meksikon oma painijapoika Santo.
Torso on ehdottomasti Sergio Martinon parhaita elokuvia. Se todistaa vain enemmän, että Martino haluaa tehdä moraalisesti puhuttelevia ja paheksuntaa herättäviä elokuvia. Torsoa voi suositella kaikille, jotka pitävät gialloista tai murhamysteereistä.
nimimerkki: Tumppimies
