[I]Spoilerivaroitus on annettava näin heti alkuun, sillä arvostelu sisältää juonen separaattorisointia ja spekulointia.[/I]
Elokuvan alkuaikoina genret eivät olleet vielä muodostuneet eivätkä niiden vaatimat välineet. Hiljalleen ajat ja menetelmät eriytyivät ja Saksassa tehtiin paljon mullistavia elokuvia Ensimmäisen Maailmansodan jälkeisessä hämyssä. Robert Wiene ohjasteli sinä aikana elokuvan joka lainasi ajankohdan expressionismia, teatterilavan staattisuutta ja kaatoi ne uuden, mutta toimivaksi osoittautuneen välineen, liikkuvan kuvan kanssa yhteen. Lopputulos on [I]Tohtori Caligarin Kabinetti[/I] ja kuuluu 1001:n leffan listaan. Hyvästä syystä myös.
Tohtori Caligari (Werner Krauss) on kiertelevä hypnotisoija ja Cesare (Conrad Veidt) on hänen nukkuva orjansa. Francis (Friedrich Feher) sotkeutuu asiaan kun hänen ystävänsä Alan (Hans Heinrich von Twardowski) tulee murhatuksi. Luonnollisesti pahaenteinen Caligari on sotkeutunut asiaan ja jää lopulta nalkkiin. Tai niin voimme luulla kehyskertomuksen paljastaessa asian erilaiseksi.
Mullistavaksi elokuvaksi [I]Tohtori Caligarin Kabinetti[/I] on melkoisen epämullistava, sillä kameratyö koostuu staattisista koko- ja puolilähikuvista eikä elä mitenkään. Ainoastaan näyttelijät antavat liikettä vinksahtaneisiin miljöisiin ja kehyskertomus rikkoo koko tarinan uuteen merkitykseen. Se on kuitenkin lavastuksen mestariteos, sillä vinksahtanut maailma sopii melko hyvin leffan vinksahtaneeksi paljastuvan sisällön kanssa yhteen. Leffan ollessa äärimmäisen visuaalinen ovat kaikki merkittävimmät roolit helppo tunnistaa. Werner Krauss muodostaa elokuvahistoriallisen prototyypin julmasta manipulaattorista jonka juonet saavat viattomat riehumaan tahdottomina orjina. Conrad Veidt ruumiillistaa tahdottoman Cesaren nykiväksi, luonnottomaksi ja kolkoksi olioksi joka toteuttaa piittaamattoman herransa käskyjä. Friedrich Feher on leffan keskushenkilö joka saattoi päästä mielipuolen puoskarin jäljille tai ehkä hän on itse murhaaja joka järkytyksestä sepitti mutkikkaan tarinan koska ei kestä todellisuutta.
Kokonaisuutena [I]Tohtori Caligarin Kabinetti[/I] on erittäin vaikea elokuva arvioida oikeudenmukaisesti. Monet siinä olevat ratkaisut tuntuvat yli 90 vuotta myöhemmin naurettavan kliseisiltä ja sen kuvakerronnan jähmeä vinksahtaneisuus pistää silmään, mutta tämä leffa keksii paljon uusia jippoja elokuvan kieleen. Silkan edelläkävijän oikeudella pisteet ovat täydet.
