Bill on nuori yliopistosta tiputtautunut kirjailijanalku, jonka lempiharrastus on tarkkailu – hän tyydyttää luovuuttaan valiten aina tuntemattoman ihmisen ja seuraa tätä kaduilla, minne tämän tie sitten viekin. Hän on säntillinen ja kaavamainen, mutta lopulta hän jää kuitenkin kiinni huolimattomuuttaan ja tapaa murtovarkaan nimeltä Cobb. He ystävystyvät ja Bill seuraakin Cobbin viitoittamaa tietä kohti rikoksen maailmaa, murtautuen ihmisten kotiin ja elämiin, etsien jännitystä ja sisältöä omaansa, lopulta kohtalokkain seurauksin.
Following on pieni helmi, niin budjettinsa kuin pituudensakin ansiosta. Christopher Nolan on tullut lähiaikoina erityisesti tunnetuksi Batman Beginsin ja The Prestigen kaltaisten Hollywood-tekeleiden kautta, mutta ohjaajan juurille palaaminen ei todellakaan ole huono asia, koska sieltä löytyvät syyt sille, minkä takia hänestä alun perin tulikaan arvostettu alallaan. Monet tuntevat Mementon, mutta harva Followingin, joka pitää sisällään nykyään Nolanille omaleimaista aikajanan kanssa leikkimistä ja vetoavia, hämmentäviä itsekeskeisiä ja obsession omaavia henkilöhahmoja.
Vaikka Following kärsii selvästi pienestä budjetistaan ja amatöörimäisestä otteestaan aika ajoin, kytee lyhyessä juonessa silti selvä luovuus ja yksinkertainen nokkeluus ja oivallus. Tarinassa ei ole mitään ylimääräistä ja maanläheisen hahmokastin ja mysteerisen utuisen Lontoon ohella muuta valmistelua ei juuri tarvita jännittävän trillerin luomiseen. Paketti pysyy tiukasti kasassa alusta loppuun ja loppuratkaisu todellakin hätkähdyttää ja liikuttaa. Vain nero saa kasaan niinkin rajallisesta materiaalista nautinnollisen jännitysnäytelmän, ja Nolan todellakin osoitti olevansa nero jo aikoinaan. Sekä yksittäisenä elokuvana että katsahduksena menestystarinan alkujuurille, Following toimii jännärinä paremmin kuin moni suuren budjetin tähtikyhäelmä. Pieni on kaunista.
nimimerkki: Sinuhe
