Kaikista genreistä juuri kauhu tuntuu olevan se, jossa esiintyy eniten pienellä budjetilla pikaisesti kyhättyjä enemmän tai vähemmän heikkoja viritelmiä. Sellaiseksi lukeutuu myös Babysitter wanted.
Juoni kierrättää vanhoja ideoita. Angie on suojattua elämää elänyt tuore collegeopiskelija, joka päättää alkaa hankkia lisätuloja toimimalla lapsenvahtina. Kaikki ei tietenkään ole täysin ongelmatonta kun työpaikka on kaukana metsän siimeksessä ja omituisen ruokavalion omaava pilttikin on omituinen siinä sanan pahimmassa merkityksessä. Kaiken selittää tietenkin pian paljastuva karmea totuus, joka on niin käytetty ja kulunut että katsojana ei tiedä itkeäkö vai nauraa.
Babysitter wanted on pienen budjetin tekele, sen huomaa jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Pätkässä käytetään vain muutamaa kuvauslokaatiota, ja tarinaa kuljetetaan eteenpäin vain parin hahmon voimin. Elokuva kärsii myös pahasta aneemisuudesta. Jatkuva harmaus ei pääse tavoitteeseensa tunnelmanluojana. Suurin epäkohta on kuitenkin jatkuvat kliseet. Tuntuu etteivät tekijät ole vaivautuneet laiskuuttaan kehittelemään elokuvaan mitään omaa tai uutta. Kauhugenrehän on täynnä elementtejä ja yksityiskohtia, joten miksi vaivautua vaivaamaan omaa päätään?
Elokuvan kohokohtiin lukeutuu kauhugenrelle tyypillinen raakuuksia sisältävä kliimaksi. Se tosin sai aikaan vaikutelman, kuin tekijät olisivat tehneet kauhuelokuvan heppoisella juonella vain päästäkseen luomaan gorekekkerit. Kuka tietää, ehkä se onkin totuus.
Babysitter wanted edustaa kauhugenren alinta kastia, ja vaikka se kestää yhdenkin katsontakerran vain vaivoin ei se silti ole huonoin nimeke auringon alla. Kaikkea ei tosin voi antaa anteeksi pienoisenkaan budjetin nojalla.
