Torstein Gruden dokumentti Satan Rides The Media on ensimmäinen tai ensimmäisiä black metal -skeneen syvemmin pureutuvia dokumentteja. Dokumentti ei yritä saada kyseistä genreä vihaavia black metallin pariin, vaan se pyrkii kertomaan siitä, miten media on pystynyt antamaan koko kulttuurista kansalle aivan vääränlaisen kuvan, ja miten se on vaikuttanut ihmisiin. Eipä koko 52 minuutin keston aikana nähdä itse metallia kuin noin 30 sekunnin pätkä Mayhem-nimisen bändin live-esiintymisestä. Dokumentissa haastateltavina esiintyy muun muassa aihetta aikoinaan mehevien otsikoiden vuoksi paisutelleita lehtimiehiä, sekä itse tämän saatanalliseksi haukutun musiikkigenren edustajia, joiden suusta asiat kuullaan kerrankin niin kuin he ne ajattelevat.
Dokumentti alkaa kuvilla vuonna 1992 Norjassa poltetuista kirkoista. Siitä siirrytään nopeasti asiasta tuolloin lehtijutun tehneeseen lehtimieheen nimeltä Bjørn Tønder, joka kertoo asian omasta näkökulmastaan. Hän pääsi tuolloin esittämään kysymyksiä – haastattelussa, josta ei pitänyt julkaista kuvia tai muutakaan tietoa – ehkä black metal-skenen tämän hetken tunnetuimmalta henkilöltä, Varg Vikernesiltä, joka tunnetaan parhaiten yhden miehen bändistään Burzum. Haastattelussa hän oli Tønderin mukaan myöntänyt osallisuutensa kirkkojen tuhopolttoihin. Tämän seurauksena black metal sai äärimmäisen suurta huomiota Norjassa juuri lehdistön kirjoittamien artikkelien vuoksi, olivat ne sitten tosiperäisiä tai reportterien omaa mielikuvitusta.
Kun metallimuusikot pääsevät ääneen kirkkojen tuhopolttoa ja omaa ajattelumaailmaansa koskien, tulee sieltä ulos aivan erilaista vastausta kuin black metalliin millään tavalla tutustumaton voisi odottaa. Muusikot nimenomaan kertovat siitä, miten black metallissa imago on tärkeä osa heidän musiikkiaan, mutta he eivät ota sitä tosissaan. Kuitenkaan metallimusiikin parissa työskentelevistä ihmisistä vain äärimmäisen pieni osa oikeasti uskoo siihen mistä tekee musiikkia. Ovatko metallimusiikkiin ja saatananpalvontaan liitettävät yhtälöt ehkä puutteellisia ja asiasta tietämättömien harhaluuloa?
Norjassa Vikernesin tekojen myötä black metal siis sai aikaan järjettömän mediakohun, jonka seurauksena esimerkiksi pitkätukkaisia ihmisiä saatettiin pysäyttää kaduilla ja heiltä kyseltiin saatanallisista uhrimenoista ja vastaavista. Onpa Norjassa poliisi esimerkiksi pidättänyt ilman järkevää syytä ihmisen, jonka serkku sattui tuntemaan Vikernesin. Lapsia peloteltiin iltaisin saduilla tulevasta tuhosta ja saatanan ajasta. Vikernesistä tehtiin median edessä koko liikkeen keulakuva, vaikkei hän oikeasti sitä ollut, olihan black metal elänyt genrenä jo kymmenisen vuotta.
Kun Vikernes vuonna 1993 tappoi kylmäverisesti norjalaisen Mayhem bändin kitaristi Øystein Aarsethin, menivät Norjassa maailmankirjat sekaisin. Joka päivä uutisissa kuultiin jostain saatananpalvojien tekosista ja ajankohtaisohjelmat olivat täynnä ihmisiä, jotka väittivät saatananpalvojien uhranneen heidän lapsensa tai jotain vastaavaa. Lehdistö ja poliisi etsivät kuumeisesti uhripaikkoja vanhojen kiviraunioiden kätköistä, vaikkei todellisuudessa kukaan lehdistön jäsen ollut ikinä nähnyt minkäänlaisia todisteita ilmiön todellisuudesta. Norjassa ei elänyt mitään underground-saatananpalvontaliikettä, vaikka media niin väittikin, ja siitä tuli ihmisten mielissä universaali tosiasia.
Satan Rides The Media onkin siksi nerokas dokumentti, että se keskittyy osoittamaan kaiken tuon saatananpalvontaa koskevan ennakkoluulon turhaksi ja kertomaan sen, miksi tuohon aikaan Norjassa, ja myöhemmin muualla, saatananpalvonta pääsi ihmisten huulille. Syynä oli ainoastaan median luoma illuusio uhrimenoista ja asioista, joiden luultiin liittyvän itsensä paholaisen palvontaan, eikä faktoihin perustuva tutkinta. Vikernesin suorittama murhakin johtui erimielisyyksistä, eikä dokumentin (jossa Vikernesiä haastatellaan useampaankin otteeseen) mukaan asiaan liittynyt yhtään vanhan vihtahousun ylistämiseen liittyviä asianhaaroja.
Dokumentin sisältämät haastattelut ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Vikernesin näkökulmat kaikkiin kysymyksiin ovat kiinnostusta herättäviä, vaikken esimerkiksi itse ajattele läheskään samalla tavalla kuin hän. Lisäksi nykypäivän metallimuusikoiden suusta on hienoa kuulla heidän ajatuksiaan satanismista ja saatananpalvonnasta, sillä jotenkin näistä aiheista avoimesti keskusteleminen tuntuu olevan muusikoiden piirissä jonkinsorttinen tabu. Kiinnostavinta on kuitenkin katsella Bjørn Tønderin haastattelua, jossa hän itse myöntää miten hän on paisutellut juttua ja toiminut jopa epäeettisesti, valehdellen sekä itse Vikernesille, että myös koko Norjan kansalle. Mies häpeissään myöntää myös sen, miten Norjassa kohun aikana ja hieman sen jälkeen tapahtuneet satanismin nimiin pistettävät rikokset eivät olisi tapahtuneet ilman black metallin nousua otsikoihin. Näiden rikosten ja rikkomusten tekijät kun olivat pääasiassa nuoria, jotka olivat kuulleet uutisista ja lukeneet lehdistä asiasta, joka median paisuttelun vuoksi tuntui uudelta ja mielenkiintoiselta.
En väitä, etteikö Vikernes kuuluisi vankilaan tuhopoltoista ja taposta, mutta en silti arvosta sitä, että hänet ja koko black metal -skene liitetään avoimesti saatananpalvontaan. Se on totta, että joidenkin black metal -bändien lyriikoissa esiintyy saatana, mutta muissakin musiikkigenreissä muusikot usein laulavat asioista, joista he eivät itse pidä tai joihin he eivät usko. Tämän takia mielestäni on täysin turhaa, että kokonainen genre tuomitaan sen perusteella, millaisen imagon media on sille antanut. Dokumentti on juuri omiaan avaamaan ennakkoluuloisten ihmisten silmät.
Gruden dokumentti on hieno sukellus syvälle vaiettuun ja vähän puhuttuun aiheeseen. Se toimii satiirina mediasirkusta kohtaan ja ainakin toivottavasti avaa joidenkin ihmisten silmät yhdelle musiikkigenrelle, joka ei ole sen kummallisempi kuin muutkaan. Satan Rides The Media pitäisi ehdottomasti näyttää niille, jotka ovat tuominneet koko metallimusiikin sen perusteella mitä ovat siitä kuulleet, sekä ihmisille, jotka ovat alttiita vaikutteille ja ovat omaksumassa ns. kotikutoista satanismia sen takia, että he tajuavat koko metallimusiikin sanoman aivan väärin. Black metallia henkeen ja vereen fanittaville se on mielenkiintoinen matka syvemmälle musiikin luomaan kulttuuriin ja satanismista ja okkultismista kiinnostuneille mielenkiintoinen välipala purtavaksi.
Valitettavasti kuitenkin dokumentin loputtua sitä jää vain odottamaan lisää, sillä kestoa olisi saanut olla reilusti enemmänkin. Onneksi internetistä löytyy aiheeseen liittyen runsaasti lisätietoa ja aiheesta kiinnostuneen kannattaakin ensimmäisenä suunnata itse Burzumin kotisivuille, joilla Vikernes muun muassa kertoo oman näkökulmansa dokumentista. Myös wikipedia on varteen otettava vaihtoehto.
nimimerkki: Nosoki
