Bisneksissään epäonnistunut ja hieman jo epätoivon partaalle joutunut Danny Wright (Greg Kinnear) ja loppuunpalanut palkkatappaja Julian Noble (Pierce Brosnan) törmäävät baarissa Mexico Cityssä. Kaksikko avautuu toisilleen ja ystävystyy, mutta lopulta riitautuu, kunnes puolen vuoden päästä Julian on Dannyn kotiovella Denverissä…
Elokuvan huumori eli Julianin käsittämättömät letkautukset osuvat tai sitten menevät totaalisen yli. Toisaalta kun näkee jokseenkin överiksi vedetyn Julianin ja tragikoomisen Dannyn tarinoiden dramaattisuuden, menee hieman sekaisin että millaisesta leffasta lopulta onkaan kyse. Loppukohtaukset sen sitten kuitenkin määrittävät ja niihin erilaisista aineksista rakennettu yllättävä tekele lopulta hieman kompastuu. Tekijöiden olisi pitänyt tehdä sittenkin se valinta toisin, jotta minut olisi todella saatu hurraamaan.
Matadorin toteutus on kuitenkin onnistunut ja pääosan esittäjät ovat kuin luotuja rooleihinsa. Jos leffaan olisi pari isoa räjähdystä, kalliita autoja, teknisiä vempaimia ja kuiva martini ravistettuna, muttei sekoitettuna, olisi käsissämme kaikkien aikojen paras James Bond. Brosnanin mukanaolo kun luo väkisinkin fiiliksen tuon agenttihupailun hieman pilkallisesta, mutta kaikesta huolimatta realistisemmasta ja koskettavimmasta kuvauksesta.
Loppujen lopuksi voi todeta vaikkei täydellisyyteen ylläkkään – Matador toimii sekä hömppäviihteenä että draamana ystävyydestä.
nimimerkki: Dreamer
