Naistoimintaa näkyy aina silloin tällöin ja yleensä Aasiasta. Näin on tälläkin kertaa, kun Jet Lin elokuvaohjaajana ja toimintakoreograafikkona tunnettu Corey Yuen on jälleen päästetty ohjaajan paikalle. Toiminta on kuvattu sen verran näyttävästi, että siinä sivussa koko juoni unohtuu.
Tällä kertaa tarina käsittelee sisaruksia Lynn (Shu Qi) ja Sue (Zhao Wei), jotka ovat salamurhaajia. Sillä välin, kun Lynn hoitaa kenttätyön, toimii Sue koneen äärellä toisena silmäparina. Eräs tehtävä kuitenkin osoittautuu tavallista hankalemmaksi, kun heidät palkanneet ison huipputekniikkayhtiön roistot päättävätkin tehtävän jälkeen metsästää kaksikkoa (miksiköhän), unohtamatta naispoliisia Hong Yat Hongia (Karen Mok), joka yrittää yhdessä avustajansa Yenin (Song Seung-heon) kanssa pidättää salamurhaajasiskokset.
Hongkongilaiseksi elokuvaksi draamapuoli on ihan toimiva, varsinkin, kun Shu Qi ja Zhao Wei ovat ihan kelvollisesti rooleissaan draamaosuuksissa. Erityisesti Shu Qi, joka ei tällä kertaa ole pelkästään silmänilosta mukana. (vaikka sitäkin hetkeä tarjoillaan). Zhao Wein hahmolle on myös kehitelty jotain tekemistä loppua kohden, jottei koko rooli menisi pelkästään tietokoneen ja kameran äärellä. Poliisina häärivä Karen Mok sai kenties monipuolisimman roolin, tai ainakin näin se välittyy ruudulla huumorin, toiminnan ja olemuksen merkeissä. Myöskin miten hän kohtelee avustajaansa. Kaksikkoa voisi melkein verrata Disneyn Kim Possibleen. Elokuvaan on ympätty myös tuhmaa huumoria, mutta se on sen verran pientä, ettei edes välttämättä huomaa, kun päässä soi Corrinne May.
Sitten päästäänkin itse toimintaosuuksiin, jossa Corey Yuen ei yleensä epäonnistu. Nyt hän on pitänyt huolen yhdessä Jianyong Gaon kanssa, että toiminta on monipuolista ja viihdyttävää. Yueniltahan ilmestyi samoihin aikoihin länsimaihin The Transporter, jossa hän toimi Luc Bessonin apuohjaajana ja toimintaohjaajana. Tuossakin elokuvassa esiintyi Shu Qi, mutta vähemmän toiminnallisessa roolissa. Tällä kertaa nainen alkaa räiskimään heti elokuvan alussa herkän kappaleen saattelemana ja miehiä alkaa tippumaan. Karen Mok pääsee myös esittelemään kungfutaitojaan ehkä viihdyttävimmin. Esimerkiksi hississä luonnistuu vaivatta muutaman roiston mukiloiminen ja siihen päälle vielä spagaatti, jotta roistot eivät pääsisi noin vain karkuun. Toiminta onkin erittäin viihdyttävä, vaikka välillä valitettavasti turvaudutaankin vaijereihin. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä mitään sadan metrin liitoja ei nähdä. Myös veteraaninäyttelijä Yasuaki Kurata jaksaa vielä yli 50-vuotiaana heilua miekalla varsin sutjakkaasti.
Kokonaisuutena Corey Yuen on onnistunut varsin mallikkaasti toteuttamaan myös draamapuolen kaiken sen toiminnan keskellä, joka kyllä vie kaiken huomion juonesta. Joten ei ihme, että elokuva sai toimintakoreografiasta ehdokkuuden Hong Kong Film –palkintogaalassa.
