The Raid: Redemption tuli pari vuotta takaperin täysin puskista maailman tietoisuuteen. Sen monimutkaiset ja näyttävät itämaiset taistelukoreografiat vakuuttivat paatuneimmankin actionleffafriikin ja sai arvostusta kaikkialla. Ensimmäisen osan budjetin ollessa vaivaiset 1,1 miljoonaa The Raid 2: Berandal sai haalittua kasaan 4,5 miljoonan rahakassan. Eivätkä ne rahat menneet todellakaan hukkaan.
Berandal sijoittuu heti ensimmäisen Raidin jälkeiseen aikaan, jolloin Rama ja pari muuta kaveria selvisivät ulos Redemptionin kerrostalotaisteluista. Nyt Rama joutuu mennä peitehommiin rikollispomo Bangunin leiviin suojellakseen omaa perhettään ja kitkeäkseen rikollisuuden pois kaupungin kaduilta ja paljastaakseen korruptoituneet poliisit.
Siinä missä Redemption keskittyi vain yhteen tapahtumapaikkaan, Berandalissa panokset ovat korkeat ja pahiksia on enemmän kuin koskaan ennnen. Berandal on pullollaan kiinnostavia hahmoja, kuten lapsensa puolesta taisteleva Prakoso ja Bangunin ahne ja kunnianhimoinen poika Uco. Berandal ei keskitykään aivan täysin vain toimintaan, vaan muodostaa kahden ja puolen tunnin kestonsa aikana moniulotteisia ja uskottavia henkilöhahmoja onnistuneesti. Mutta silloin kun taistelukohtaukset alkavat, ei niitä voi kuin ihailla.
Berandalin toimintakohtaukset ovat lähes täysin nyrkkitappeluita, lukuun ottamatta muutamaa puukko- ja tuliasetaistelua, joista jokainen on tehty täydellisellä omistautumisella ja ammattitaidolla. Suuresta määrästä huolimatta jokainen taistelu on ainutlaatuinen ja koreografiat nopeatempoisia, monimutkaisia ja ennen kaikkea erittäin viihdyttäviä. Jätkiä lentää lakoon mitä erilaisimmin tavoin ja vaikka pientä epärealistisuutta on ilmassa, ei se vaikuta juuri yhtään katselukokemukseen. Perse on varmasti naulattuna penkkiin kiinni. Tätä hienompaa toimintaa ei löydy nykypäivänä enää mistään.
Pisteet vielä loistaville musiikeille, jotka täyttävät elokuvan hienoilla rumpusooloilla ja hieman klassisellakin musiikilla luoden tunnelmaa ja jännitystä kohtauksiin. Myös Berandalin kameratyöskentely on erittäin ihailtavaa. Taistelukohtauksissa kamera liikkuu nopeasti paikasta toiseen tehden pitkiä ottoja. Jopa takaa-ajokohtaus, joka on yleensä elokuvissa tylsä ja tavanomainen, on erittäin näyttävä juuri taidokkaan kameran käytön takia.
Berandal on niin tiukkaa settiä alusta loppuun, että kyseessä saattaa olla jopa vuosituhannen paras toimintaelokuva. Tämä on veristä ja brutaalia taidetta, jossa K18-leima on aivan oikeutetusti annettu. Ehdotonta toimintaelokuvien aatelia. Nyt vain innolla odotetaan kolmatta osaa.
