John Belushi oli omanlainen koomikko, jonka kuiva huumori yhdistettynä hienoon sekoiluun iskee ainakin meikäläiseen. Belushi kuoli nuorena, milloin hänestä tuli koomikkolegenda. Hänen muutamat elokuvansa ovat melkein jokainen hyvin kehuttua tavaraa, suorastaan komedian kulmakiviä. Johnin pikkuveli James Belushi on myös koomikko, joka ei ole vielä tähän mennessä päässyt koskaan samanlaiseen vireeseen kuin velipoikansa, vaikka yritys onkin ollut kova. Siinä missä Johnin elokuvat olivat jollain tavalla mullistavia, niin James on astellut tavallisen komedian tasapaksua tietä. Yhtenä miehen hittielokuvista voidaan pitää tätä Kyttäkaksikkoa, joka on rakennettu täysin Jamesin karisman varaan. Poikihan tämä noin kymmenen vuotta myöhemmin parikin jatko-osaa.
James Belushi on moottoriturpa huumekyttä Dooley, joka saa erään jutun tutkinnan yhteydessä vihaiset huumeheput peräänsä ja oma henki alkaa olla vaarassa. Pomo haluaisi antaa hänell parin, mutta ei Dooley halua yksinäisen suden luonteensa takia. Kun tilanne tiukkenee, niin Dooley hankkii itselleen avuksi itsepäisen huumekoiran nimeltä Jerry Lee. Alkuun tietenkään parivaljakko ei tule toimeen, mistä revitään huumoria, mutta lopulta puolustetaan toisia tiukan paikan tullen.
Belushin puhetulva on piristävää kuunneltavaa ja se sisältää muutaman oikein hauskan vitsin. Belushin hulvaton show on leffan kantava voima, mutta muu puoli sitten vähän tökkii eikä vain vähän. Leffa on kliseisyydessään niin kulunutta tavaraa, että katsojaa haukotuttaa. Pääjuoni tuntuu irralliselta ja väkisin väännetyltä, ettei se oikein istu mukaan. Kaikki on hyvin tuttua ja ennalta-arvattavaa. Ihan kivaa kasarihömppää on kuitenkin luvassa, mutta ei lajityypin parasta. Kyllähän kaikki tietää jo ensiminuuteista, mitä on luvassa. Toimintakomedia höystettynä irrallisella väkivallalla ja tutuilla vitseillä. Belushin mahdollisille faneille varmaan nannaa.
Joidenkin kohtausten levoton kamera enteilee 90-luvun poliisisarjojen kuvaustyyliä.
