Van Damme on tullut urallaan siihen pisteeseen, että yhteistyö 90-luvun kaverien kanssa kuulostaa jo hyvältä. Peter Malota ohjaa ensimmäistä elokuvaansa ja oli sitä ennen ollut 90-luvulla muutamissa Van Dammen elokuvissa kamppailukoreografina ja tehnyt sivurooleja samoihin elokuviin.
Itse tarinassa keskitytään serbialaiseen Philipiin (Van Damme), joka päätyy sairaalaan ampumavälikohtauksen päätteeksi. Pian sairaala muuttuu samanlaiseksi verilöylyksi, kun serbialainen jengi lähtee etsimään Philipiä. Samaan aikaan kerrataan tapahtumaa sairaanhoitajan silmin, joka on FBI:n kuulustelussa kertomassa tarinaansa kuinka hän yritti selviytyä tuntemattoman miehen kanssa, joka pelasti hänen hengen.
Elokuvasta jäi hieman ristiriitaiset tunnelmat. Elokuvan päätyttyä tarina oli oikeastaan ihan hyvä ja juonessa oli ajatusta. Toteutus vain ei osunut, kuten olisi voinut parhaimmillaan mennä. Malota ei sinänsä aloittanut huonosti ohjaajana, mutta valitettavasti mies on kuitenkin esimerkiksi Corey Yuenin tavoin parhaimmillaan ohjatessa toimintaa. Jopa sivuhahmoihin oli keskitytty sopivasti, kertoen pikaisesti heidän toimintatäytteiset taustat.
Näyttelijöistä Peter Stormare on selkeästi elokuvan päätähti ja muut tulevat perässä. Mies hoiti roolinsa kuulustelevana FBI-agenttina varsin viihdyttävästi yhdessä Maria Conchita Alonson kanssa. Vaikka näistä toinen eli Alonso oli hieman värittömämpi ja tasapainottavampi puoli. Van Dammen piti olla elokuvan päätähti, mutta mies jää melkein harmaana massana muiden joukkoon. Jopa sairaanhoitajaa näytellyt Autumn Reeser voidaan helposti nostaa Stormaren kantaan. Muista sivurooleista Bernhardt esimeriksi oli hyvin esillä Radovanin roolissa, jonka voi jopa elokuvan päätteeksi muistaa, sillä hänellä ainakin lensi elokuvan aikana jalat ja luodit kohti Van Dammea. Myös Kris Van Dammella oli lyhyt ja potkupainotteinen rooli Dusanina, yhtenä serbialaispomon kätyreistä.
Itse toiminta onkin kaksijakoinen. Malota on kuvanut ne näppärästi ja tilanteita tulee ja menee, eikä raakuudesta ole puutetta, sillä puukotuksia ja ampumista riittää. Ainut kysymysmerkki on vain Van Dammen koreografiointi, vaikka ikää onkin jo yli 55 mittarissa, niin toimintaosuuksien luovuus on elokuvan aikana kadoksissa verrattuna esimerkiksi Kickboxer elokuvaan, jossa mies tekee näyttävämpiä suorituksia. Nyt Van Damme tyytyy ampumaan tai potkimaan pahiksia kylkiluihin ja okei joskus jopa lyömään niitä olkapäähän. Vasta elokuvan loppuun on säätetty jotain perinteisempää Van Dammea. Muutoin esimerkiksi Bernhardt ja Kris Van Damme ovat kuin kopioita nuoremmasta Peter Malotasta 90-luvulla, jotka lähinnä potkivat kattoa sen sijaan, että osuisivat kunnolla vastustajaansa.
Hieman sääli että Van Damme on päätynyt tekemään vielä pienemmän elokuvan, kun vielä 4-5 vuotta sitten nähtiin laadukkaampaa minitoimintaa Van Dammelta. Nyt tämän voi melkein lokeroida 2015 ilmestyneen [movie]Pound of Flesh[/movie]in kanssa samaan kastiin, mutta vähemmän näyttävällä toiminnalla.
