Donnie Yen sai Ip Manin myötä uuden nosteen uralleen, ja alkoi työstämään hieman vakavemmalla ilmeellä toteutettuja kamppailuelokuvia. Tällä kertaa hän seuraa Bruce Leen ja Jet Lin jalanjälkiä astumalla Chen Zhenin saappaisiin.
Elokuva alkaa vuodesta 1917, kun pieni kiinalaisjoukko taistelee yhdessä liittoutuneiden kanssa saksalaisia vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Mukana myös Chen Zhen (Donnie Yen), joka varsin näyttävästi ja henkeäsalpaavasti kukistaa pienen saksalaisjoukon. Seitsemän vuotta myöhemmin Chen palaa takaisin Kiinaan kaatuneen ystävänsä nimellä. Tilanne näyttää pahalta sillä Japani yrittää valloittaa Kiinaa ja paikalliset ”liikemiehet” eivät piittaa tilanteesta, kunhan rahaa alkaa virtaamaan heidän liiveihin. Chen päättääkin liittyä vastarintaliikkeeseen, mutta kuullessaan japanilaisten aikovan salamurhata kenraali Zengin, päättä Chen naamioitua yön kostajaksi ja estää katalan suunnitelman. Supersankarina oleminen ei ole kuitenkaan helppoa sillä kiinalaisten joukkoon soluttautunut Kiki (Shu Qi) saa Chenin pään melkein pyörälle.
Kaikki näyttää paperilla hienolta, on ihan toimiva juoni, muutama nimekäs näyttelijä (aasialaisille), toimintaa ja draamaa. Valitettavasti kaikki ei aina toteudu, kuten haluaisi, olipa miten historiallinen hahmo kyseessä. Visuaalisesti elokuva näyttää hienolta, sävellykset on kohdallaan ja puvustus on onnistunut vallan mainiosti, mutta yksi asia mikä toimintaelokuvissa yskähtelee pahasti on draamapuoli. Juoni kun yleensä jää jalkoihin vauhdikkaan toiminnan rinnalla, on tässä pyritty tasapainottamaan molempia. Valitettavasti draamaosuudet jäävät sen verran unettaviksi, että edes näyttävä toiminta ei pelasta sitä aivan kokonaan. Tai edes poliisia esittävä Huang Bo, jonka tarkoituksena oli kai toimia jonkinlaisena pellenä. Tarinan roistoina nähdään jälleen japanilaisia, kuten yleensä kiinalaisissa/hongkongilaisissa elokuvissa on tapana. He eivät kuitenkaan aiheuta mitään kummempaa hurraa huutoja, kuten Ip Manissa, mutta ihan menettelevä uhka elokuvan aikana.
Toimintapuoli kun astuu kehiin on se varsin tasokasta popcorniviihdettä. Toki tämän elokuvan kyseessä popcornit kannattaa napostella draamaosuuksissa, että olisi sillä välin jotain tekemistä. Yen on pidemmän aikaa tunnettu siitä, että mies tekee elokuviinsa omat koreografiat. Aivan kuten muuan Seagal toisella mantereella. Tässäkin elokuvassa nähdään Yenille tyypillisiä piirteitä ja tavaramerkkejä kamppailujen aikana, joilla mies hoitaa salamaakin nopeammin pahat japanilaiset pois päiväjärjestyksestä. Unohtamatta kuitenkaan kunnianosoitusta Bruce Leelle, jota Yen tarjoilee siellä täällä.
