Nyt oli loistava tilaisuus syventyä Officen maailmaan, sillä olin tullut katsoneeksi edellisenä päivänä ensimmäisen tuotantokauden kuusi jaksoa ja nyt tutkaillaan sitten millainen kokonaisuus tämä toinen on.
Swindonin konttori yhdistetään Davidin johtamaan konttoriin. David saa uusia alaisia ja sarja samalla uusia hahmoja. Mies saa myös pomon, joka on ihan asiallinen kaveri ja tämä saa puolestaan Davidille kisavaihteen silmään. Tuosta asetelmasta saadaan irti rutkasti hauskaa huumoria kun David yrittää luovia tilanteissa ja olla kasvaneen alaisjoukon silmissä kumminkin numero yksi.
Tämä toinen tuotankausi on mielestäni jopa parempi kuin ykkönen. Se voi johtua osittain siitä että itselläni katsojana tarvittavat taustat on nyt kunnossa ja Officen maailmaan pystyy uppoamaan täysin. Toisaalta jutut ovat piirun verran ehkä hauskempia. Tuotantiimikin on saanut kokemusta sarjan teosta ja takuulla myös palautetta, jonka perusteella yksityiskohtia on voinut hioa. Mieleenjäävin on jakso, jossa David tulee headhuntatuksi ja tätä pyydetään vetämään yritysjohdon koulutusta. Mies ottaa homman henkseleitä paukutellen ja tuo sen myös ilmi työpaikalla. Ketään ei kumminkaan kiinnosta, kuten on tullut jo aiemmin tutuksi. Varsinainen koulutus on oma lukunsa, jossa saa nauraa jo paikoittain kyyneleet silmissä.
Davidin hahmo kantaa ja jakso toisensa jälkeen kaikki tilanteet kääntyvät koskettamaan häntä itseään. Jos alaisella on ongelmia ja David tulee ottaneensa asian esiin niin kohta puhutaan kumminkin hänestä itsestään, hänen ajatuksistaan ja hänen neroudestaan sekä johtamistaidosta. Alaiset mielummin välttelevät Davidia.
Moni sarjaa katsonut toimistotyöntekijä voi löytää pelottavan paljon yhtäläisyyksiä omaan työympäristöönsä. Asioita joita ei ole tullut edes ajatelleeksi ennekuin hommaa tarkastelee näin viihteen kautta. Sarjan tarjoamat ajatukset ja ylilyönnit kantavat myös ajattelemaan ihmissuhteita ja asioita omalla työpaikalla, se on varmaa. Sarjan olemassa oleva kahden jakson jouluspesiaali on myös nähtävä kaiken tämän jälkeen.
