1986. Kaksi vuotta Terminaattorin jälkeen, kahdeksan vuotta ennen RoboCopia, ohjaaja Jim Wynorski tarjoili kansalle katsottavaksi elokuvan laseria silmistään ampuvista robottivartijoista, jotka ottavat yhden periamerikkalaisen ostoshelvetin suojeltavakseen. Robottirallin tuotti legendaarisen leffatehtailijan, Roger Cormanin vaimo, Julie Corman. Vuotta myöhemmin taitonsa tämän filkan kanssa todistanut Wynorski loi Rogerin kanssa genreklassikoksi muodostuneen barbaarieepoksen Deathstalker II, mutta se on sitten jo kokonaan toinen tarina.
Kuten jo mainitsin, filkka kertoo ultramoderneista vartijaroboteista, jotka partioivat ostarin käytävillä kiiltävinä ja tyylikkäinä, tuoden ulkonäöltään erehdyttävästi mieleen siivoojarobotin, jonka Rocky osti Paulielle syntymäpäivälahjaksi Rocky IV:ssä vuotta aiemmin. Robotit luoneen keksijän mielestä mikään ei voi mennä vihkoon, mutta kuten arvata saattaa, kaikki mikä vihkoon voi mennä sujahtaa sinne nopeammin kuin robottivartijan teräskoura ihmisuhrin pääkallon läpi. Mikä on melko nopeasti. Tottakai samana iltana kun robostevareiden virtapiirit paukahtavat pahemman kerran on myös joukko ostarin liikkeiden työntekijöitä päättänyt jäädä juhlimaan työpaikalle sulkemisajan jälkeen, ja noh… siitähän se soppa sitten keitellään.
Kuoleman kauppa on kaikin tavoin hauska ja näppärä pikku kauhistelu. Paikoin meininki muistuttaa enemmän actionpätkää, mutta niin tai näin, kieli tukevasti poskessa homma toimii erinomaisesti. Ohjaaja Wynorski on repinyt kaiken mahdollisen irti vaatimattomasta 800 000 dollarin budjetistaan, itse asiassa meikäläiselle tuli jopa yllätyksenä lukea leffan katsomisen jälkeen IMDB:stä miten pienellä fyrkalla Chopping Mall on kyhätty. Robotit näyttävät siisteiltä, liikkuvat jouhevasti ja tuhoavat irtaimistoa tyydyttävään tahtiin, räjähdyksiä ja roimetta riittää ja splatter-efektit ovat paikoittain erinomaisia. Wynorski on rytmittänyt pätkänsä erinomaisesti, leffalla on kestoa reilusti alle puolitoista tuntia, mikä taas takaa sen ettei yksinkertainen idea ehdi kyllästyttää ja ripeä tahti estää katsojaa ärsyyntymästä paperinohuisiin henkilöhahmoihin, jotka kankaalle marssitetaan yksinomaan robottien jyrättäviksi. Lisäksi kunnon filminörteille mukana on aimo liuta tyylikkäitä leffa -ja muita pulpkulttuuriviittauksia bongattavaksi, mainittakoon esimerkiksi legendaarisen Dick Millerin cameorooli siivoojana, jolla on sama nimi (Walter Paisley) kuin Millerin roolihahmolla oli Roger Cormanin legendaarisessa Bucket Of Blood -leffassa melkein 30 vuotta aiemmin, sekä ammuskelukohtauksistaan muistettavalle ohjaajasuuruudelle kumartava asekauppa Peckinpah’s, josta leffan päähenkilöt hakevat kättä pitempää puolustautuakseen murhamoodille siirtyneitä roboja vastaan.
Tavallaan mieleni tekisi antaa Wynorskille ja hänen tekeleelleen jopa enemmän krediittiä kuin se ansaitsee ja lähteä hieman ylianalysoimaan sitä. Varsinkaan alun montaasijakson jälkeen ei ole vaikeaa ajatella ostarin symboloivan amerikkalaista rahan ja kulutushysterian dominoimaa unelmaelämää täydellisimmillään, ja nuoria sekä meneviä, mutta tiiliskiven älykkyysosamäärällä varustettuja päähenkilöitä tämän 80-luvun myötä myös keskiluokalle helposti tarjolla olleen elämäntyylin edelläkävijöitä. Robotti taas ovat ihmisen mukavuudenhalussaan ja ylellisyydentarpeessaan luoma kone, joka kääntyy tekijäänsä vastaan ja kuin ulkopuolisen voiman ohjaama julma kuoleman enkeli tulee ja rankaisee ihmistä materialismin mukanaantuomasta turhamaisuudesta.
Loppupeleissä mokoma tulkinta ei silti ehkä olisi reilu. Wynorski ja Julie Corman ovat pienellä rahalla luoneet erittäin toimivan snadin kulttileffan, joka todella toimittaa minkä lupaa; laseria ampuvia ja robottiäänellä möriseviä peltiheikkejä lahtaushommissa ostarin käytävillä. Juonta kuljetetaan nopeasti ja tehokkaasti, syntikkapoppi soi, näyttelijät virnistelevät roolinsa läpi kunnialla ja koko hommassa on positiivinen boogie; Kuoleman kaupasta ei siis tarvitse tehdä sen enempää kuin se on. Toimii niille, jotka tällaisesta meiningistä tai siisteistä kasariroboteista diggaavat, loput voivat etsiä jotain muuta katseltavaa. ”Thank you and have a nice day!”
