Väsynyt ja vaeltelun likaama mies (Sylvester Stallone) saapuu pieneen kaupunkiin. Hän on päätynyt sinne koska ystävä jonka hän oli aikonut tavata oli kuollut syöpään. Sheriffi Will Teasle (Brian Dennehy) antaa miehelle kyydin kaupungin lävitse sillä edellytyksellä että mies ei jää paikan päälle eikä edes anna aikaa pysähtyä syömään. Siitä nousee miehen sisu ja joutuupa hän pidätetyksi. Poliisiasemalla hän joutuu öykkärimäisen Art Galtin (Jack Starrett) kovistelemaksi ja Vietnamin sodan traumaattiset kokemukset puskevat päälle kuin höyryjuna ja hän karkaa mukiloiden tiensä apulaisten lävitse, ottaa mukaan veitsensä ja pakenee vuorille. Teasle lähtee takaa-ajoon, joka johtaa murhenäytelmään ammuskelemaan ruvenneen Galtin pudotessa helikopterista ja samaan aikaan Teasle saa tietää että kyseessä on Medal of Honorilla palkittu sotasankari. Maineen ja prenikoiden perusteella kova luu ja John Rambon nimeä kantava kulkuri osoittaa olevansa myös sitä ja vähän enemmänkin. Takaa-ajo johtaa tappioihin, mutta Teasle ei anna periksi ja eversti Samuel Trautman (Richard Crenna) saapuu myös selittämään mikä mies Rambo on ja myös omat ohjeensa siitä kuinka tilanteen voi hoitaa ilman tarpeettomia ruumiita. Itsepäinen Teasle ei sitä siedä, takaa-ajo jatkuu, Rambo joutuu pulaan josta kuitenkin selviää ja hyökkää itse kaupunkia vastaan aiheuttaen suhteetonta tuhoa, mutta antautuu lopussa Trautmanin käskystä.
Verisen überväkivallan esitaistelijan, John Rambon debyytti elokuvamuodossa on vastoin hahmon mainetta varsin mietteliäs ja tyly draama. Surkean, merkityksettömän sodan taistelukone joutuu törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa ja ainoa joka jossain määrin pystyy saamaan häneen yhteyden on häntä häikäilemättömästi käyttäneen valtion edustaja. Sylvester Stallone ei paljoa puhu, mutta saa silti huomattavan vahvaa tunnetta rooliinsa sotakoneena jonka liian teräviksi hiotut tappamiskyvyt ovat juuri ja juuri ohjaksissa ja Rambo itsekin tietää sen. Brian Dennehy yli-innokkaana sheriffinä on täydellisen uskottava tilanteessa minkä syitä hän ei usko tai ymmärrä ja ironista kyllä hänelläkin taitaa olla kokemusta sodasta, joskin jälkimmäinen vain näytetään. Jack Starrettin työ liipasinherkkänä Art Galtina on lyhyt, mutta äärimmäisen epämiellyttävä rooli ja onneksi hahmosta tuleekin elokuvan tärkeimpiä ruumiita. Ricahrd Crenna kruunaa kokonaisuuden karuna ja kiertelemättömänä everstinä, jonka lakoninen selitys Rambon tehtävästä on kylmästi “[I]to kill. Period. [/I]”
Vahva, draamaltaan toimiva ja karhea kuvaus sodan jättämistä arvista ja siitä että yhteiskunnan on syytä huolehtia sotkuistaan tai niistä tulee olemaan suurta vaivaa. On tietysti väärin verrata henkisesti ja ruumiillisesti arpeutunutta ihmisrauniota sotkuun, mutta siitä on Rambossa kyse. Hän ei halua muuta kuin levätä, syödä hyvän aterian ja elää rauhassa ja jos hänelle ei moista suoda on sen kieltäjät pulassa koska opettivat hänet tuhoamaan, tappamaan ja jäämään eloon.
