Rikas, mutta pinnallinen ja tylsä Nicholas Van Orton (Michael Douglas) saa syntymäpäivälahjan hulltioveli Conradilta (Sean Penn). Se on viihdeyrityksen käyntikortti ja yllätyksiä vihaava Nicholas meneekin tutustumaan paikkaan ja jo hakuprosessi on yllättävä ollen koko päivän mittainen. Siitä eteenpäin Nicholasin elämä vasta yllätyksiä saakin ja hän alkaa selvittää mysteeristä salaliittoa jonka hän on päälleen kutsunut.
David Fincher yhdistää urbaanin miljöön ja paranoian luodakseen taidokkaan, joskin varsin mauttoman salaliittojännärin. Ratkaisut eivät loista omalaatuisuudellaan, mutta Fincher käsittelee niitä tylyllä suoraviivaisuudella ja kaikkivoivien [I]niiden[/I] lisäksi on sopassa salaperäinen nainen Christine (Deborah Kara Unger), juonittelua, petosta ja käänteitä. Kyseessä on peli, joten tiettyjen perinteisten ratkaisujen noudattaminen on odotettavaa, ellei jopa pakollista ja urbaani miljöö muodostaa pimeän ja likaisen taustan paranoialle ja epäluulolle.
Michael Douglas vetää ylleen sikarikkaan bisnestylsimyksen viitan asianmukaisine koppavuuslakkeineen ja musertuu pelin mukana tulevien paineiden vuoksi varsinaiseksi räähkäksi. Ehkä pilvenpiirtäjien, marmorisalien ja lakimiesten käytössä Nicholas on voimatekijä, mutta naamioituja pyssymiehiä kohtaan hän osoittautuu luonnollisesti heikoksi, mutta hänenkin uumenista löytyy tarpeeksi paljon pahaa sisua likaiseen peliin.
Sean Pennin maaninen suoritus hulttioveli Conradina on värikkään sivuhahmojoukon keihäänkärki ja Deborah Kara Ungerin hyytävä olemus on luonteva salaperäiselle naiselle jonka uskollisuudet ja päämäärät ovat tietysti vaikeaselkoiset. Sivuhahmot jäävät kuitenkin auttamatta jähmeän, mutta toimivan pääroolin varjoon, mikä on varmasti tarkoituksellista, sillä Fincherin tarkoitus ei ole esitellä karmaisevan hupaisaa konnakaksikkoa vaan kuvata yhden päähenkilön, Nicholas Van Ortonin peliä jonka säännöt ovat vaikeaselkoiset.
Kokonaisuus on juoneltaan erittäin perinteinen, ehkä jopa kliseinen, mutta Fincher tiedostaa sen ja käsittelee tarinaa karulla otteella ja saa aikaan toimivan jännärin mikä näyttää ja kuulostaa hyvältä, mutta ei ole sen enempää.
