[I]”Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta (Kyle MacLachlan), sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa. “[/I]
Franz Kafka, Prahan neeuroottinen vakuutusvirkailija ei pitänyt itseään kirjailijana, mutta postuumisti saavutti suuren maineen. [I]Oikeusjuttu[/I] on asianmukaisesti kafkalainen kertomus byrokratian hitaasti, järkähtämättä ja muodollisesti jauhavasta teräskidasta. Pankkivirkailija Josef K. joutuu byrokratian hampaisiin ja sitkaista yrityksistään huolimatta tilanne ei katoa. Hän vain sotkee itsensä liikkuvaan kiemuroiden sokkeloon, mitä hallinnoi epäpätevät, korruptoituneet, tehottomat ja typerät virkailijat kaikissa portaissa koneistoa. Tuon sokkelon läpi harhaileva K. kohtaa vanhan lakimiehen, tohtori Huldin (Jason Robards), syytetyn Block (Michael Kitchen) ja moninaisia muita epämääräisiä hahmoja. Näiden joukossa on myös vankilan pappi (Sir Anthony Hopkins) joka kertoo tylyydessään lattean viestin ja taiteilija Titorelli (Alfred Molina) joka kertoo muutamia mitattavissa olevia ilmiöitä.
Lain painajaisen sovituksesta vastaa Harold Pinter ja ohjauksesta David Hugh Jones, mutta tämä duo on näkymätön, sillä Kafka on vaikuttajana suurin ja Praha on luonnollisesti taustamiljöö. Kuvasto tallentaa tunkkaisen miljöön tyylittelemättömällä tarkkuudella.
Kyle MacLachlan muodostaa keskipisteen musertavalle sokkelolle ja Josef K. ei missään nimessä ole mielenkiintoinen hahmon. Hän on vakaa, sekasorrosta ärtyvä virkailija keskellä absurdia, surrealistista törmäilyä. Muu näyttelijäkaarti on huomattavasti rajallisemmissa rooleissa ja he ovat yhtä tasaisen luotettavia rooliensa toteuttajia. Jason Robards, Sir Anthony Hopkins ja muut humut dominoivat kohtauksiaan, mutta se onkin odotettavaa heidän ollessa opastajia, portinvartijoita ja byrokratian kasvoja. Tämä kasvoton, armoton ja tehoton byrokratia käyttää myös ruoskijaa (Don Henderson) kurinpitoon.
Lopputulos on ankea tunnelmaltaan ja vangitsee hienosti Kafkan tekstin absurdiuden, mutta siitä puuttuu se todellinen kipinä joka iskee Lain labyrintin todelliseksi Lain kuolemanloukuksi. Kafka vaatii suurempaa intohimoa ruumiillistuakseen valkokankaalle koko voimallaan ja David Hugh Jonesilta puuttuu tämä intohimo. Toimiva, mutta vajaa sovitus Laista.
