Kauhukoira-boksin mukana tulleiden elokuvien katselu ja arvostelu saa luvan jatkua. Seuraavaksi päätin ottaa katseluun Cujon. Taas yksi Stephen King filmatisointi, joka sinänsä lupaa hyvää, koska äijähän on ehkäpä lempikirjailijani, mutta noiden hänen kirjoistaan ja novelleistaan tehtyjen leffojen taso heittelee aika lailla, niin varmuuden vuoksi en päättänyt odottaa filmiltä mitään sen suurempia. Äänen- ja kuvanlaatukin oli mitä oli, mutten päättänyt sen antaa häiritä.
Cujo on laiskahko Bernhardinkoira. Sen elämä on melko tylsää, mutta sitten eräänä päivänä se huomaakin jänöjussin ja päättääkin hetken mielijohteesta lähteä jäniksen perään. Se seuraa jänistä aina luolaan saakka, kunnes sen tie tyssää siihen, ettei se pääse sisään liian pienestä sisäänkäynnistä. Se haukkuu epäonnistumistaan hurjasti, mutta tekee tyhmästi ja jättää kuononsa vielä luolan koloon, eikä näe mitä siellä oikein tapahtuu. Luolassa on lepakoita ja yksi niistä tulee ja puree koiraa kuonoon. Koira perääntyy nopeasti ja ulisee voimakkaasti. Puraisu tekee varmasti kipeää, mutta se ei kuitenkaan aavista, että se sai aikaan vielä jotain muutakin. Koiran käytös alkaa muuttua ja se muuttu asteittain yhä raivopäisemmäksi. Pian se on äärimmäisen hullun raivon vallassa.
Samaan aikaan nuori äiti Donna Trenton (Dee Wallace-Stone) ja hänen nuori poikansa Tad Trenton (Danny Pintauro) lähtevät viemään autoaan korjattavaksi. Matkalla se osoittaa väsymisen merkkejä ja jaksaakin vain vaivoin kuljettaa Trentonit korjausmiehen pihalle. Mutta sitten, heti kun he saapuvat pihaan heidän kimppuunsa käy raivoisa Bernhardin koira, jolla on vesikauhu. Trentonit jäävät autoonsa vangiksi, eikä ulkopuolella tauotta vaaniva koira anna heille hetkenkään rauhaa. Miten he oikein selviävät tilanteesta? Ilma on helteinen ja vesi alkaa käymään vähiin, mutta koira on silti vielä ulkona. Heidän on keksittävä ongelmaansa ratkaisu, ennenkuin kuolevat janoon ja kuumuuteen tukalaan autoonsa.
Vakka Cujon juoni saattaa kuulostaa ensialkuun melko yksinkertaiselta, niin silti siitä saadaan aikaan yllättävän hyvä elokuva, osin hyvän ohjaussuorituksen tekevän Lewis Teaguen ansiosta. Eikä näyttelijöissäkään ole liiemmin vikaa, vaikka pääosan elokuvasta varastaakin Cujo, josta ollaankin saatu varsinkin elokuvan loppuvaiheilla yllättävän hyvin vesikauhun vallassa olevan hullun rakin näköinen. Ja elokuvalla on juuri sopivasti kestoa kantaakseen juonensa hyvin loppuun asti, eikä liiemmin tule kelloa vilkuiltua. Stephen King-filmatisointina siis hieman naiivistakin juonesta huolimatta yllättävänkin toimiva elokuva, mutta mitään sen suurempaa se ei silti ole. Ihan toimiva peruskeskitason kauhupätkä, ei sen kummempaa.
Suosittelenkin tätä keskitason kauhurykäisyä kaikille kauhufanaatikoille, mutta muille sitten…
nimimerkki: Tolppanen
