Salaisen Palvelun erikoisagentti Ethan Burke (Matt Dillon) herää Wayward Pinesin sairaalasta. Hän on siellä tutkimassa kahden kadonneen agentin tapausta. Tutkinta on aika vaikeaa ja sheriffi Pope (Terrence Howard) ei paljoa auta. Lisäksi puhelinliikenne takkuaa, raha on väärennettyä ja muutenkin kaupungissa on jotain mätää. Sellaisesta ei tarkkaileva ja utelias persoona pidä ja alkaa penkoa asioita oikein hartiavoimin. Luonnollisesti mätä johtuu siitä että kaupunki on valtava vankila ja vankilatarinoissa on aina vankilapako luvassa. Tässä tapauksessa on aika isosti syytä kysyä miksi kaupungin ympärillä on korkea sähköaita. Soppaan mahtuu myös agentti Burken perheyksikkö (Shannyn Shossamon, Charlie Tahan). Lisäksi toinen kadonneista agenteista, Kate Hewson (Carla Cugino) juonii omiaan ja tohtori Jenkins (Toby Jones) tietää aika paljon asioista.
Pohjana on Blake Crouchin romaanisarja jonka lähtökohtaa sarja hyödyntää, mutta koska Allekirjoittanut ei tiedä niiden loppumista niin eroavaisuuksia ei pysty huomaamaan. Joka tapauksessa visuaalista ilmettä haetaan David Lynchin ja Patrick McGoohanin kaupunkikuvauksista ja hommaan lisätään hieman sosiobiologista taustaa. Executive-tuottajana resunnut M. Night Shaymalan teki aiemmin elokuvan samanlaisesta lähtökohdasta, mutta TV-sarjassa sama aihe saa erilaisen käänteen.
Matt Dillonin ääni on pesty teräsharjalla ja huuhdeltu kiehuvalla divetysulfaatilla ja se on juuri sitä mitä auktoriteetiksi tehtävältä agentilta vaaditaan. Carla Cugino on määrätietoisesti antiautoritäärinen johtaja ja Shannyn Shossamon ja Charlie Tahan tekevät hyvät tukisuoritukset. Toby Jones on pehmeällä äänellä puhuva ja pakastinmaisen kylmä nero (osuu maaliin mitä muut eivät näe), mutta hän omaa piirteitä jotka eivät sovellu niin suureellisen tehtävän toteuttamiseen ja luonnollisesti on sokea niiden läsnäololle. Terrence Howard on armoton sheriffi.
Hurja lähtökohta ja hienoisesti mysteeriaineksia omaava [I]Wayward Pines[/I] ei ole mikään TV-kerronnan mestariteos ja loppukin jää harmillisen avoimeksi kriisin seurauksien suhteen, mutta jälkipyykki on aika yksiselitteistä.
