Kun joku kuolee voimakkaan raivon vallassa, kirous syntyy. Kirous kerääntyy kyseiseen kuolinpaikkaan, ja ne jotka kohtaavat sen, saavat tuta sen vimman. Hrrr… Näillä lauseilla alkaa elokuva Kauna. Japanilainen ohjaaja Takashi Shimizu on tehnyt uudestaan vuonna 1999 filmaamansa kauhuelokuvan, mutta tällä kertaa tietenkin jenkkiyleisölle. Jenkki-remaket japanilaisista kauhuelokuvista herättävät auttamatta pientä epäluuloa, mutta usko pois: Kauna on varsin toimivaa säikyttelyä, tosin hieman sekavahkolla juonella.
Karen (Sarah Michelle Gellar) on muuttanut poikaystävänsä kanssa Japaniin. Karenin työnantaja lähettää Karenin vanhan halvaantuneen naisen omistamaan taloon, josta naista eilen hoitanut työntekijä ei tullut seuraavana päivänä töihin. Karen menee hoitamaan naista, mutta huomaa talossa olevan heidän lisäkseen jotain muutakin, eikä se liene kovin ystävällinen.
Kaunan visuaalinen ilme on varsin onnistunut harmaine sävyineen. Japanilaista ympäristöäkin esitellään ihan mukavasti alkupuolella. Elokuva luottaa perinteisiin äänitehosteilla korostettuihin säikäytyksiin, muttei onneksi aivan koko ajan. Parhaiten säikytykset toimivat tietysti ensimmäisellä katsontakerralla, mutta vaikka olin itse nähnyt tämän jo kerran aikaisemmin ja osasin odottaa parissa kohtaa tulevaa säikytystä, pelästyin silti. Pieni jännitys hiipii monessa kohtaa mieleen, ja loppupuolella myönnän jopa pelänneeni.
Maskeeraus on tehty huolella ja uskottavasti, vaikka hieman harmillisesti pääpiru paljastetaan hieman liian aikaisin. CGI-mörköilyyn ei onneksi luoteta kuin vain parissa kohdassa. Äänisuunnittelupuoleltaan elokuva ansaitsee isoimmat kehut, nimittäin talossa liikkuvan hengen raajojen rutinat ja kurkusta lähtevä korina ovat erittäin hyytävän kuuloisia, ja yhdistettynä pelottavaan kuvastoon homma toimii hyvin. Juonen kohdalla taas aiheutetaan lievää sekavuutta yhdistelemällä takaumia ja nykyhetken tapahtumia. Talon edellisten asukkien edesottamusten seuraaminen on hieman hankalaa, kun aina ei tiedä mentiinkö sitä nyt menneisyydessä vai nykyhetkessä. Tylsissä kohdissa jotain muuta ajatellessa huomasi sitten pian taas eksyneensä missä mennään.
Näyttelijäpuolella ollaan palkattu pelkkiä b-luokan tyyppejä, eli odotettavissa on melko mitäänsanomattomia suorituksia. Päähenkilö Karenia esittävä Sarah Michelle Gellar ei vain osaa esittää uskottavasti huolestunutta tai pelästynyttä. Muidenkin hahmojen pelästysreaktiot ovat aika kehnoja. Ainoa uskottavampi suoritus löytyy japanilaisten näyttelijöiden puolelta, mutta muuten en mene näyttelyä kehumaan.
Vaikka pitkätukkaisesta kummitustytöstä on tullut jo jonkinmoinen kauhuklisee, voi tämän elokuvan turvin säikähdellä turvallisesti – ei kuitenkaan mitään mestariteosta odottaen. Viihdykkeeksi Kauna on mitä mainiointa kummittelua.
