Lucky Numbers kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan 1980-luvulla tapahtuneesta tv-aseman lottohuijauksesta. Russ Richards (Travolta) on suosittu säämies (oikeata termiä, meteorologia, ei taideta mainita leffassa kertaakaan), joka on kuitenkin menossa vararikkoon kuin Mike Tyson konsanaan. Paikallisen strippibaarin omistaja, Richardsin hyvä kaveri Gig (Roth) tietää ratkaisun miehen pulmaan. Mikään ei kuitenkaan käy helposti, joten yksi asia vie toiseen, toinen johtaa kolmanteen ja kolmas jopa neljänteen.
Tämä elokuva kuuluu taas kategoriaan, joka jättää erityisen hyvän mielen sen katsottua. Leffan genre on ensisijaisesti musta komedia, jonka faniksi olen viime aikoina tunnustautunut nähtyäni muutaman kuukauden sisällä Pahan pukin, About Schmidtin, American Beautyn, muutaman Tarantinon sekä Scorsesen mafialeffat Casino ja Mafiaveljet ym. Genren huumori pysyy siis lähes poikkeuksetta aina hauskana, kunhan mauttomuuden ei rajaa lähdetä ylittämään. Lucky Numbers ei tätä tee ja siihen on muutama oikein hyvä syy.
Ensinnäkin, hyvät näyttelijät; aina luotettava Travolta on taas elementissään. Hänen hahmonsa on luonteeltaan taas sen verran nk. veemäinen, että Johnny osaa tätä hyvin tulkita. Lisa Kudrow ei ole päässyt tämän leffan tekovaiheessa vielä Frendien Phoeben maneereistaan vielä pois (muuten heikossa Wonderland Murdersissa myöhemmin oli toisin), mutta sehän ei hänen suoritustaan huononna kierona lottotyttönä. Pelkällä näyttäytymisellään mitään leffaa kylmäksi jättämätön Tim Roth vetää taas sellaisen roolin, joka sopii hänelle kuin peukalo sormiviisikkoon. Myös Yhdysvalloille kritiikkiä dokkareissaan laukova Michael Moore, tutut sivuosanäyttelijät Bill Pullman, Richard Schiff ja Michael Rapaport sekä Pulmuset-sarjasta tuttu Ed ONeill (varsinkin kaksi viimeiseksi mainittua) sopivat osiinsa.
Toiseksi, hyvä käsikirjoitus; tositapahtumiin perustuvaa tarinaa on todennäköisesti muunneltu näyttelijöille sopivaksi ja mustaksi komediaksi soveltuvaksi, mutta pirun onnistuneestihan tämä on tapahtunut. Mikäli kirjaa tästä tapahtumasta on olemassa, niin houkutus olisi kyllä allekirjoittaneella se lukaista.
Harmittavan vähän huomiota saanut leffa on jo toisellakin katselukerrallaan erittäin laadukas paketti. Travoltakin palkittiin suorituksestaan Oscarin vastakohtapalkinnolla Razziella, vaikka millenium-vuonna Adam Sandlerkin ehti nolata itsensä Little Nickyssa. Mustista komedioista diggaaville leffa on passeli valinta, eikä useammat katselukerratkaan kykene pilaamaan kokonaisuutta. Neljä pistettä irtoaa reilusti, mutta sen kummemmitta tunnon tuskitta perään heitetään ansaitusti vielä puolikas pojo lisää. Epäonnistuneita suunnitelmia, mustaa komiikkaa, takaa-ajojahteja, lumikelkkoja, lottokuponkeja, Barbara-nukkeja sekä iso annos valheita ja hyväksikäyttöä yhdistelevä pläjäys toimii ja uppoaa allekirjoittaneeseen kuin uudenvuoden tina kylmään vesisankoon.
Hauska (todennäköisesti sattumana tullut) veto Neloselta laittaa tämä oiva komedia juuri kirjoitushetkellä J. Travoltan 52-syntymäpäivälle.
nimimerkki: JohnRambo
