Spielbergin Tapppajahai oli sen verran iso menestyselokuva, että sille laadittiin pian jatko-osa. Tappajahai 2 tosin ratsastaa selkeästi ykkösosaan maineella. Mitään uutta ei tähän pläjäykseen ole vaivauduttu keksimään. Juoni tässä on aika paljon samanlainen kuin ykkösosassakin. Ihmislihaan mieltynyt valkohai tulee terrorisoimaan rannikkokylän asukaita. Paikallinen poliisipäällikkö on ainoa, joka uskoo hain olevan mukana kuvioissa. Pormestari tietenkin kuittaa tuollaiset puheet älyttömiksi. Juoneen ei ole todellakaan panostettu pätkänkään vertaa. Ainoa lisä on kirkuvat bimboteinit.
Tässä leffassa hai on erittäin nälkäinen. Haille ei edes mikään muu maistukaan kuin ihmiset. Ihmiset maistuvat jopa siinä määrin, että se jättää valaan syömättä kun ilmeisesti tajuaa, että lähistöltä olisi saattavissa ihmislihaakin. Ja onpa tämä hai myös huomattavasti isompi kuin edellinen hai. Mutta pelottavaksi tätä kalaa ei voi väittää. Hai näyttää ihan selvästi joltakin lasten muovilelulta.
Ei tunnelmakaan ole lähellekään Tappajahain ykkösosan tasoa. John Williamsin musiikki on kyllä ajoittain ihan hyvää, mutta se ei tunnelmaa paljon pelasta. Itse hain luoman tunnelman suhteen on paljonkin valittamista. Paitsi, ettei hai näytä yhtään aidolta, niin se ei muutenkaan onnistu herättämään minkäänlaisia tuntemuksia. Tässä leffassa pääpointina on liikaa teinien touhut ja hain syömäpuuhat. Tässä leffassa tehdään se karmea virhe, että haita näytetään liikaa. Nyt elokuvassa katoaa tunnelma, kun hai näkyy koko ajan. eivätkä teinitkään ole niin mielenkiintoisia, että jaksaisi välittää, kuka tulee syödyksi.
On tähän saatu sama näyttelijäkaarti kuin ykkösessäkin oli. Roy Scheider toistaa roolinsa poliisipäällikkö Martin Brodyna, joka kärsii edellisen hain aiheuttamista traumoista. Tosin tekee sentään Scheider ihan hyvää työtä. Mutta teinien näyttelijät laskevat elokuvan tasoa. Teinit ovat melko kliseisiä hahmoja. Eivät tottele vanhempia ihmisiä ja tekevät ihan mitä huvittaa. Ja ovat myös kovia kirkumaan.
