Voi Jim Carrey, mitä menit tekemään! Komediamestarin korokkeelle, muiden yrittäjien pään yläpuolelle kohonneelta viihdyttäjäveteraanilta en tällaista soopaa olisi odottanut. Valehtelija Valehtelijan ja muiden vanhojen legendojen tasosta tullaan iso pudotus alaspäin, puhumattakaan nerokkaan Truman Show:n oivalluksista.
Idea toimittajasta (Carrey), joka saa hetken leikkiä Jumalaa, on idioottimainen. Puolikivaa ja muka opettavaista, paasaavaa tarinaa on joukossa pieni pätkä, loppu roikkuu Jim Carreyn improvisoinnin varassa, muttei kasvonvääntelykään suju parhaiden päivien malliin. Parhaat naurut tulevat Jumalana olemisen rankkuudesta, ja toimittajakollegan uran tuhoamisesta.
Morgan Freeman näyttelee itse Jumalaa, joka antaa tehtävänsä hetkeksi kuolevaisen harteille, ja Jennifer Aniston on maailmaa hallitsevan taviksen rakas. Jennifer roikkuu matkassa jotenkin hankalan oloisena, Frendien Rachelin ja huonouden välimaastossa, jatkaen perinteeksi muodostunutta Frendit-näyttelijöiden huonojen elokuvakokeilujen sarjaa.
Toivottavasti tämä elokuva on Jim Carreyn hienossa komediaputkessa vain yksi välityö, josta on hyvä ponnistaa kasvoja väännellen ylöspäin. Kassoja kulttielokuvien maineella kilkatettiin nätisti, mutta pitkään ei sekään kestä, jos tällaista koukutonta kamaa valkokankaalle syljetään. En voi monista hyvistä hetkistä huolimatta suositella, sillä niin vähissä todelliset huumorikohtaukset olivat.
