Kaikki hyvät tieteissarjat tulevat Amerikasta? Silkkaa puppua – Farscape nimittäin on osittain australialaista alkuperää. Star Trek -aiheisten sarjojen kanssa kilpaillut Farscape esittelee vähän erilaisen avaruuden; se on villi paikka, jossa tähtilaivastosta ei ole koskaan kuultukaan, eikä ihmisellä ole suurtakaan jalansijaa. Sarjan, keskushenkilö, astronautti John Crichton (Bowder), huomaa olevansa lajinsa ainut edustaja siellä, mihin hän epäonnisen avaruuslentonsa päätteeksi sinkoutuu.
Crichtonin epäonni johtaa hänet madonreikään, ja sitä kautta kauas pois Maan lähettyviltä. Astronautin painajainen vain pahenee, kun häntä syytetään jostakin, johon hän ei edes ole voinut itse vaikuttaa. Miespolo kohtaa joukoittain kiukkuisia muukalaisia ja rauhanturvaajiksi kutsuttuja avaruuden valloittajia. Ryskyvän alun jälkeen Chichton päättää yrittää selvitä hengissä edes jollakin konstilla ja pakenee muukalaisvankien ryhmässä rauhanturvaajat kannoillaan. Pakovälineenä toimii elävä avaruusalus Moya, jota ohjaa siihen kiinni juurrutettu pilotti (Tupu). Tästä alkaa poukkoileva matka, jonka aikana Crichtonilla on hyvä tilaisuus tutustua paremmin uusiin tuttaviinsa – kapinalliseen rauhanturvaajaupseeri Aeryn Suniin (Black), barbaarimaiselta näyttävään soturi Ka D’Argoon (Simcoe), pöyhkeään dominaari Rygeliin (Hardy) ja papitar Zhaaniin (Hey).
Farscape saattaa aluksi näyttää kuin 1990-luvun hitti Babylon 5:ltä. Osa sarjan hahmoista on matelijamaisia, ja sekä kulissien muotokieli että värimaailma ovat hyvin lähellä B5:n tyyliä. Tämä toisaalta selittyy osittain sillä, että kumpikin sarjoista on yrittänyt erottautua Star Trek -maailmaan yhdistettävistä piirteistä, ja toisaalta sillä, että kumpikin sarjoista on samalta vuosikymmeneltä. John Crichtonin tarina tuo taas mieleen 1970-lukulaisen Buck Rogersin, joka hänkin joutui selviytymään oudossa ympäristössä epäonnisen avaruuslennon jälkeen. Farscape on siis kuin yhdistelmä jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä. Tuo yhdistelmä kuitenkin toimii, kun niihin lisätään vielä vauhdikas kerronta ja silloisiin puhtaisiin amerikkalaissarjoihin verrattuna jonkin verran ronskimpaa sanailua.
Iso osa Farscapen nk. oman ilmeen luomisesta on kuulunut Jim Hensonin nukkepajalle, joka tunnetaan yhä parhaiten muppeteistaan. Sekä Moyan pilotti että kokoaan miljoona kertaa suuremman egon omaava dominaari Rygel ovat ääninäyteltyjä nukkerooleja. Erityisesti Rygelissä näkyy, että tämä alieni on peräisin samalta planeetalta Tähtien sodan Yodan ja Muppet Show’n Miss Piggyn kanssa. Seikka lisää Rygelin huvittavuutta, mutta tekee hahmosta samalla vähemmän uskottavan pelottavana hallitsijana.
Toisin kuin monet Star Trek -universumiin sijoittuvat sarjat, Farscape onnistuu jo ensimmäisellä kaudellaan olemaan yllättävän huolellisesti kirjoitettua tieteisviihdettä. Tökeröitä kohtia toki on siellä täällä, mutta huonompaakin on genressä nähty. Eri hahmot toimivat jo pian alun jälkeen tiiviisti yhdessä, kuin jonkinlaisena uusioperheen avaruusversiona. Astronautti Crichtonille jää monesti isällisen sovitteleva rooli, Ka D’Argon ollessa poikaansa ikävöivänä pikaistujana enemmänkin kuin perheen teini-ikäinen poika. Aeryn Sunista löytyy ikinuori poikatyttö ja työlleen omistautunut nainen, joka voisi toisaalta olla Crichtonin elämänkumppani. Pilotti, dominaari ja sinihipiäinen papitar Zhaan taas edustavat kuin muun perheen mukana kulkevia isovanhempia, tai muita vanhempia sukulaisia, joilta kysytään apua, kun muiden tietämys ei riitä. Zhaania näyttelevä Virginia Hey on muuten roolissaan erittäin syvällä – näyttelijä on tosielämässäkin tekemisissä vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja luontaistuotteiden kanssa.
Ensimmäisen kauden ajan Farscapessa seurataan lyhyiden tarinoiden lisäksi jaksosta toiseen etenevää tarinaa. Se käsittelee Moyan matkalaisten yrityksiä pakoilla rauhanturvaajia, joista erityisesti tummanpuhuvaan nahkasotisopaan pukeutunut kapteeni Crais (kaksoisroolia tekevä Tupu) osoittautuu hankalaksi tapaukseksi. Crais ei halua enempää eikä vähempää kuin John Crichtonin hengen, ja kauden lopussa hän saapuu myös pilaamaan iloisen perhetapahtuman. Kauden keskellä Moyan mukaan tupsahtaa yksi uusi hahmo, Chiana (Edgley), niin ikään rikollistaustainen nuori neito. Muutenkin jo täydeltä tuntuva hahmovalikoima paisuu siis vain entisestään. Chianan tehtävä aluksella ei katsojalle ensimmäisellä kaudella aukene, ellei hänen sitten ole tarkoitus omituisella luikertelullaan viedä katsojan huomiota pois hooposta dominaarista.
Verrattuna esimerkiksi samoihin aikoihin startanneeseen Andromedaan, Farscape näyttää alkukaudellaan sitä paremmin harjoitellulta ja suunnitellulta tieteissarjalta. Yksittäisissä tarinoissa Farscapen jaksoissa kierretään mm. vieraiden planeettojen basaareja ruoka- ja tarvikevarastoja täydentäen, mutta arkisten askareiden keskeltäkin löytyy usein hengenvaarallisia seikkailuja. Esimerkiksi episodissa That Old Black Magic Chrichtonin kohtaloksi on joutua pahan tietäjä Maldiksen (Chris Haywood) uhriksi ihan vain kesken kirkkaan päivän. Pakkohan se on nähdä, kuinka siinäkin käy, vaikka oikean tieteen kanssa Farscapella on vielä vähemmän tekemistä kuin Star Trekillä.
