Klassikkowestern, yksi ehdottomista lempparielokuvistani, Hyvät Pahat ja Rumat saapui 20 minuuttia pidempänä, uudelleen restauroituna versiona elokuvateattereihin. Ainakin täällä Helsingissä, muista paikoista en tiedä. Pakkohan se oli käydä heti katsomassa isolta kankaalta.
Clint Eastwoodin esittämä Hyvä, ja Eli Wallachin esittämä Ruma huijaavat rahaa tällä tavoin: Hyvä ottaa Ruman kiinni, nostaa palkkiorahat ja jättää hirtettäväksi. Sitten hän ampuu hirttoköyden poikki, Ruma karkaa ja he jakavat rahat. Miehet saavat kuulla kulta-aarteesta, jota Lee Van Cleefin tulkitsema Paha on havitellut jo jonkin aikaa. Leffa sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, joten välillä pitää pomppia myös armeijasta armeijaan.
Elokuva on mestarillinen. Yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista, TOP-10 listan kärkipäätä. Ja mielestäni paras länkkäri.
Sergio Leonen kamera-ajot, lähikuvat silmistä, kaikki tämä sulautettuna Ennio Morriconen loistavaan ja mahtipontiseen musiikkiin. Eastwoodin näyttelijäsuoritus on erittäin hyvä. Eli Wallach tekee myös erinomaisen roolin Rumana. Lee Van Cleef on myös hyvä roolissaan Pahana. Elokuvan kässäri on myös hyvä.
Lopputaistelu hakee vertaistaan. Kolmintaistelussa Hyvä, Paha ja Ruma seisovat tyhjällä hautuumaalla aivan hiljaa ja liikkumatta. Tätä kuvataan sivusta, takaa, miesten silmistä ja ylhäältä. Taustalla Morriconen vahva, hienoakin hienompi musiikki. Tätä kestää minuuttikaupalla, kunnes musiikki loppuu kuin seinään, ja ampuminen alkaa.
Ja ne heitot! “There is two kind of people. Those who hold the guns, and those who dig. You dig.”
Elokuva on kertakaikkiaan hieno. Jos et ole sitä vielä nähnyt, niin kipin kapin teatteriin. Jos olet, niin silti kipin kapin teatteriin, uusintakatselulle. Jos ei ole saumaa nähdä sitä teatterissa, niin kipin kapin vuokraamoon.
