George A. Romero, silmälasipäinen ja pitkä karvanaama Yankcilasta omasi jonkinlaisen käsityksen kriittisestä ajattelusta ja kertoi niistä mustan satiirin tehokeinoilla. Wanha ukko palasi luomansa alagenren pariin ja alkoi tutkia mediaa, massaviestintää ja tiedonvälityksen luotettavuutta. Jason Creed (Joshua Close) oli yksi elokuva-alan opiskelijoista joka alkoi dokumentoida ympäristön romahdusta törppötautiin. Debra Moynihan (Michelle Morgan) myöhemmin kokosi kertyneestä materiaalista dokumenttielokuvan.
Mukamentti ja törppötauti samassa leffassa tuntuu hölmöltä yhdistelmältä ja Romero ei unohda koomisiakaan elementtejä kyseisestä yhtälöstä. Mukana on myös ihan oikeaa kauhutunnelmaa miljöiden ollessa autenttisia ja tuntemattoman pelon jäytäessä. Ylikyllästyksen nakertamat törpöt ovat rikkonaisia mörköjä joiden lyhyet läsnäolot ovat vakuuttavia ja verisiä. Mukamentti antaa Romerolle tilaisuuden kuvata pelon typerryttämiä ja kovettamia ihmisiä, ihmiskeho on melko heikkoa laatua ja professori Brody (Todd Schroeder) tarjoaa kaunopuheisuutta.
Mukamentti on hankala genre näyttelijöille ja ei anna paljoakaan tilaisuuksia luoda kovinkaan moni-ilmeisiä hahmoja. Se kuitenkin antaa tilaisuuden näyttää moninaisia henkilöitä jotka ovat pääasiassa itsekeskeisen järkeviä. Joshua Close saa pakkomielteen dokumentoida ja Michelle Morgan on ohjaajan ääni joka heittää muutamia hyviä huomioita.
Massamedian luotettavuus osoittautuu kyseenalaisen luotettavaksi törppöjen ollessa pelkkiä laittomia siirtolaisia poliisipäällikkö Katzin (George A. Romero) mukaan ja vaihtoehtoisten kanavien moninaiset näkemykset saavat aikaan pelkkää meteliä ja ainoastaan metelin säveleen voi ehkä luottaa. Siirtymällä mukamenttiin George A. Romero pääsee näyttämään törppötaudin dehumanisoivan vaikutuksen ja myös henkilökohtaista tragediaa kodin lakatessa olemasta sitä. Romero osoittaa jälleen kerran olevansa alagenren mestari ja se on hienoa se.
