Nuoriso törttöilee. Se on ikiaikainen seikka ja päti kovasti myös uuden rock n’ rollin ja kromihirviöiden aikakaudella, 50-luvulla siis. Porky (Chuck Mitchell) on paikallisen stripparipaikan kiero pomo ja tekee aika halpamaisen tempun tarinan varsinaisille persoonille. Kosto elää ja muutenkin luvassa on törttöilyä.
Bob Clark perustaa nuorisokuvauksensa melkein kymmenen vuotta aiemmin ilmaantuneeseen yllättäjään, mutta ajankohta menee sitä aiemmaksi ja sävy erittäin paljon törkeämmäksi. Tämä elokuva sijoittuu hyvin yksinkertaiseen, naiivin rehelliseen maailmaan missä pokan pitäminen Balbrickerin (Nancy Parsons) selittäessä tunnistettavasta yksityiskohdasta on erittäin vaikeaa ja punaniskaliero Porky on nimensä veroinen ja muutenkin luvassa on nolostuttavia nimityksiä. Varsinainen juoni on siis melkoisen tarpeeton, mutta yksittäiset kohtaukset ovat loistavia naurumekkaloita.
Leffan nimirooli on maailman näljäisin punaniskajuntti ja Chuck Mitchell henkilöi kyseisen arkkityypin aika loistavasti. Muut roolit sopivat mainiosti tällaiseen elokuvaan joka ei ole niinkään hieno tai kompleksinen ruama vaan enemmänkin mielikuva ja muisto kadonneesta ajasta. Tässä leffassa on kikattavia tyttöjä, hormonihulluja poikia ja muutenkin karikatyyreiksi kelpaavia juippeja.
Vakavan draaman ystävät eivät tästä elokuvasta pidä ja älyllisen komedian ystävät jäävät kylmiksi, mutta [I]Porky’s[/I] ei pyri olemaan kumpaakaan. Kyseessä on puhdas törttöilykomedia ja mitää muuta leffa ei edes väitä olevansa. Rehellinen törttöys takaa viihdearvon ja kyseessä onkin törttöilyleffojen aateliin kuuluva elokuva.
