Kiihkeärytmisesti leikattu englanninkielinen dokumentti kertoo edesmenneestä suomalaisesta mobiilisisältöyrityksestä nimeltä Riot-E. En ensin tajunnut että tämä on tosijuttu, mutta näin on. Ajattelin ensin että nyt tehty “mukadokumenttia” Christopher Guestin tyyliin, pohjautuen toki todellisuuteen. Riot-On! -rainan käsikirjoittaja-tuottajana hääri John Hakalax, joka oli yksi Riot-E:n perustajista. Ohjaaja Kim Finn toimi firmassa tittelillä Content expert.
Yrityksen elinkaari kesti pari vuotta, jolloin muutaman hepun perustamassa firmassa työskenteli parhaimmillaan yli 100 työntekijää. Tuttuja ja puolituttuja tyyppejä palkattiin sisään ja katsottiin sen jälkeen mitä he voisivat tehdä. Tekninen osaaminen ei ollut yrityksen vahvimpia puolia, näin dokkarista voi päätellä. Yrityksen ympärille rakennettiin tietoisesti hypeä näyttävillä toimitiloilla ja kovilla bileillä. Työntekijöille lyötiin käteen Palmit ja uusimmat kännykkämallit, viis siitä osasiko niitä käyttää, pääasia että näyttää vakuuttavalta.
Riot-E:n businessidea iski tavallaan oikeaan paikkaan, jotain mitä ei ole ennen ollut. Mobiilihypeä käytettiin samalla tavalla hyväksi kuin muutamaa vuotta aiemmin uusmediahypeä. Nettikupla alkoi pikkuhiljaa puhjeta, mutta mobiilisisällöt oli täysin uusi liiketoiminta-alue. Riot-E:n idea oli hiukan aikaansa edellä, koska tekniikka ei suonut moninaisia mahdollisuuksia sisältöpalveluihin. Toisaalta maailman kärkeen ei tarvittu kovin paljoa teknistä osaamista. Yrityksen tuotteet ja visiot palveluista pohjautuivat sms-viestien hyväksikäyttöön ja 160 merkin viesteillä ei hirveästi kumminkaan esim. pelailla pidemmän päälle.
Rahoittajat sekä muut merkittävät tahot kiinnostuvat näyttävistä Flash-demoista sekä ennen kaikkea siitä että viihdeteollisuuden mahtinimiä saatiin valjastettua lisenssisopimusten kautta Riot-E:n tuotteisiin, kuten esim. X-men tai Taru sormusten herrasta. Ei pidä unohtaa sitä että kontaktihenkilöt tuntuivat olevan myös “seksikkäitä”. Kontakteja ja yhteistyökuvioita luodaan monesti persoonien kautta, kuten ilmiselvästi tässäkin tapauksessa.
Dokkari on toteutettu erittäin hyvin ja kiinnostavalla otteella. Sen parissa viihtyy 75 minuutin kestonsa ajan. Tässä tapauksessa ei kannata ohittaa DVD:n extroja, josta löytyy vielä lisämateriaalia noin kolmen vartin verran. Extroissa mennään muutamiin dokumentin kuvaamiin asioihin vielä syvemmälle, koska näitä ei voinut kuulemma laittaa dokkariin itseensä.
Pidin tästä. Pläjäyksestä tunnistaa monia 2000-luvun taitteen uusmedia- ja mobiiliyritysten ominaispiirteitä. Tarinassa on varmasti myös kermaa kakun päällä, näin oletan. Vain Riot-E:ssä työskennelleet voivat sanoa kuinka hyvin dokkari lopulta pitää paikkansa.
Jos olet nähnyt tämän leffan ja pidit siitä niin suosittelen lukemaan Mato Valtosen kirjoittaman kirjan (Noh, sano naakka ku nokka katkes) hänen perustamansa mobiilifirman, Wapitin noususta ja tuhosta 1998-2001. Elinkaaren sisältö ja hype on melko lailla sama, mutta sms:n sijaan Wapit keskittyi wap -tekniikkaan.
