Stephan Kingin kirjoista on tehty niin hyviä kuin täysin paskaa olevia elokuvia. Dreamcatcher lukeutuu jälkimmäiseen ja ehkä on huonoin King-leffa. Ja voin rehellisesti sanoa, etten muista milloin olisin teattereissa yhtä paljon kärsinyt kuin tätä elokuvaa katsoessa.
Neljä kaverusta, Jones, Beaver, Pete ja Henry, auttoivat lapsena kehitysvammaista Dudditsia pulasta ja heistä tuli kavereita. Duddits antoi kavereillaan erikoisen kyvyn, joka on jokaisella erilainen. Pari kymmentä vuotta eteenpäin ja he ovat jo aikuisia, he sopivat lähtevänsä mökille lomaa viettämään ja puhumaan Dudditsista. Neljän joukko jakaantuu kahteen osaan ja lähtevät hoitelemaan asioita. Kummatkin parit löytävät metsästä ihmisen, naisen ja miehen. He vievät heidät suojaan ja kohta alkaa paska haisemaan. Mutta mikäs se pieraisuttaa, no onhan heidän perseessä alien. Ja kohta se sieltä tulee ulos.
Myös mukaan tulee armeija, joka pistää koko alueen karanteeniin ja eivätkä päästä ihmisiä pois, etteivät pääsisivät levittämään alieneita. Eversti Curtis (Morgan Freeman) on vanha konkari alieneiden tuhoamisessa ja tekee kaiken niitten tuhoamiseksi, jopa tappamaan syyttömiä ihmisiä.
Dreamcatcher on toteutettu niin huonosti kuin olla ja voi. Näyttelijät ovat ilmeettömiä ja häiriintyneitä, jopa Freeman. Ohjauskaan ei toimi -samoin kuin ei mikään. Dreamcatcher on täydellisesti paskimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Ja mikä minua vaivasi, kun tuhlasin rahaa tähän roskaan. No ei voi kuin syyttää itseään.
Varoitan kaikkia, jotka aikovat katsoa Dreamcatcheria. Se ei ole huono, sille vaan ei löydy sanoja kuvamaan ja huono on liian hyvä sana tällaiselle elokuvalle.
