Ahhahhaaahöhöhöhöhi! Kuulin tästä elokuvataiteen mestariteoksesta, eli Story of Rickystä b-leffoihin vihkiytyneeltä kaveriltani. Kuvauksen perusteella pätkä kohosi välittömästi katselulistani kärkeen ja täytyy sanoa että kyseessä oli kyllä melkoinen elokuva. Hyvässä ja pahassa.
Kaukaisessa tulevaisuudessa vuonna 2001 kaikki on yksityistetty. Ricky eli Riki-Oh on salaperäinen nuorimies, jonka eno on opettanut hänet hautakiviä rikkomalla yhdeksi maailman parhaista taistelulajimestareista. Hän joutuu henkirikoksen vuoksi yksityistettyyn vankilaan jossa vallitsevat viidakon lait. Kyllästyttyään vankilan sadistiseen menoon hän alkaa kapinoimaan olemukseltaan Kim Jong Ilin ja Leonid Brežnevin sekoitusta muistuttavaa vankilan johtajaa ja tämän lukuisia kätyreitä vastaan.
Story of Ricky perustuu sarjakuvaan nimeltä “Riki-Oh”. Sen huomaa, juoni on yhtä typerä ja katkonainen kuin muissakin mangoissa – toisin sanoen Ricky joutuu aina yhden tapahtumasarjan ajaksi osaksi lyhyempää juonikokonaisuutta joka päättyy väkivaltaiseen nyrkkitappeluun kulloistakin “loppuvastustajaa” vastaan. Näillä episodeilla ei ole toistensa kanssa juuri tekemistä, paitsi että kaikki tapahtuvat vankilassa. Väkivalta sisältää paljon kökösti toteutettua gorea joka lähinnä huvittaa. Muutenkin tappelut ovat todella huonosti toteutettuja ja välillä näkyy aivan selvästi kuinka tyypit hutkivat ilmaa opettelemansa koreografian mukaan.
Hahmona Ricky on väkivahva, jonkinlainen supersankari. Hän on niin vahva että paljain nyrkein syntyy norsunmentävä aukko jopa metrin paksuiseen kivimuuriin. Manga-tyylille uskollisesti hänen vastustajansa ovat vielä häntäkin vahvempia mutta tasohyppelypelien loppuvastusten tapaan heillä on aina heikko kohta jonka löytämällä heeros voi tappaa heidät. Rickyllä on myös erityistaito, eli hän voi ihoaan hyväilemällä parantaa haavan kuin haavan. Niinpä sellaiset pikkuseikat kuin sokeutuminen eivät aiheuta kuin väliaikaisia takaiskuja hänen tappelupukarin uralleen. Tällä on varmistettu tehokkaasti se ettei jännityksen tunnetta synny missään vaiheessa. Kukaan elokuvassa ei myöskään osaa näytellä, hahmoilla ei ole mitään persoonaa ja tekninen toteutus on järkyttävän surkea.
Juoni ei loogisuudellaan loista. Paitsi että kelvollista juonta ei ole, on myös kummallista että Ricky ei yksinkertaisesti pakene vankilasta kun hän kerran pystyy rikkomaan paikat paljain käsin tuosta vain. Ja mikseivät vankilan johtajat älyä hankkiutua hänestä eroon jollain helpolla konstilla vaan kerta toisensa jälkein pistävät hänet mitä kummallismpiin (hengenvaarallisiin) koitoksiin. Tästä seuraa aina lisää väkivaltaa ja lisää gorea. Koska mielenkiintoiset elementit ovat vähissä, suurimman osan elokuvan parissa vietetystä ajasta on aika tylsää. Kyllä Story of Rickyn silti kerran jaksaa katsoa tahattoman komedian ja valitettavan harvoin esiin putkahtavan goren ansiosta. Myös jotkin taistelukohtaukset ovat aika hauskoja. Myöskään trash- ja camp-arvoja ei sovi unohtaa. Ehkä kyseessä oli sitten nerokas parodia tai vaikeasti tulkittava taide-elokuva, mutta jos tässä katsoo ihan elokuvallisia ansioita on kyseessä hirveä elokuva eikä se hyvänä-huonona leffanakaan mikään kauhean hyvä ole.
