Todennäköisesti kaikki, jotka ovat kauhuleffoihin perehtyneet, ovat kuulleet tästä elokuvasta, jota pidetään erittäin pahamaineisena kuten Tobe Hopperin Teksasin moottorisahamurhaajaa. Kun sain mahdollisuuden tehdä tuttavuutta tämän pätkän kanssa, ei tarvinnut minua kahdesti käskeä.
The Evil Dead, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Kauhun riivaamat, on yksi elokuvahistorian mielenkiintoisemmista kauhuelokuvista koskaan. Elokuva tehtiin mitättömällä budjetilla (350 000 $), mutta siitä oli silti onnistuttu saamaan niin hirveä kauhuraina, että se kiellettiin monissa mainessa – mm. täällä Suomessa, kunnes vuonna 2004 se pääsi viimeinkin esitettäväksi, saaden Suomen ikärajasssa K-18 -leiman. Esityskieltonsa aikana Evil Dead oli päässyt kulttileffaksi pahamaineisuutensa takia, ja nykyään tämä yksi ylistetyistä.
Entäs minä sitten? Mikä on minun mielipiteeni Evil Deadista? Onko se todellakin maineensa ansainnut? En voi kylläkään sanoa Stephen Kingin tapaan pelottavaksi koskaan, mutta… Kyllä! Pahamaineisuus on ymmärrettävää. Vaikka jotkut asiat tehdään jopa puuroa ja muovailuvahaa käyttäen, on kyseessä aika raju elokuva.
Juonesta tämän verran: viisi nuorta – mukaan lukien leffan hero Ash Williams (Bruce Cambell), joka pääsee vasta jatko-osissa revittelemään kunnolla – lähtee yöpymään vanhalle mökille keskelle metsää, mikä on öisin tosi synkkä. Kun yö on juuri lähtemässä käyntiin, kellarin luukku tärisee pahaenteisesti. Kellarissa ei tietystikkään ole ketään, mutta mielenkiintoisia esineitä se pitää sisällään: haulikon, ihmisnahalla päällystetyn ja verelle kirjoitetun kuolleiden kirjan, ja nauhurin, johon eräs demoneita tutkinut professori on äänittänyt loitsun, jota nuoret kuuntelevat. Ja ennen kuin he arvaavatkaan, yö ei olekkaan enää tavallinen, kun jokin ääretön pahuus herää nokosiltaan…
Olen sitä mieltä, että juoni on melko yksinkertainen. Silti toteutus on niin hienoa, että juonen yksinkertaisuus ei edes haittaa nautintoa, jota leffassa pääsee näkemään. Sam Raimi ohjaa elokuvan tyylikkäästi. En tiedä, tekikö hän tämän rakkaudella, kun vasta Evil Dead 2:ssa hän pääsi tekemään juuri sitä, mitä hän alunperin halusi. Ensimmäisen Evil Deadin aikaan kauhukomedia oli niin outo käsite, että kauhuna oli pakko tehdä. Ei yhtään huono suoritus, vaikka olen sitä mieltä, että Evil Deadin ensimmäinen jatko-osa on koko sarjan paras osa.
Leffa turvautuu äärettömän väkivaltansa lisäksi säikyttelyyn ja painostavan ilmapiiriin, joka ei siksi tee tästä mitään roskaa. Leffassa pimeys, shokkikohdat ja upeat kameratakaa-ajot luovat leffaan tunnelman, jolle ei voi muuta kuin nostaa hattua.
Jos Sam Raimi on työstänyt tämän kaiken erinomaisesti, miten on sitten näyttelijöiden laita? No, tässä naisnäyttelijät toimivat ihan hyvin – eritisesti Cheriliä näytellyt Ellen Sandweiss. Kahdesta miespääosasta vain yksi kohoaa koko leffan näyttelijäkaartin kärkeen, eli, ladies and centlemen, Bruce Cambell! Hän näyttelee todella hyvin, mutta – kuten sanoin jo aiemmin – hän pääsee vasta kunnolla rokkaamaan jatko-osissa.
Jos olet suuri kauhufani, älä jätä tätä näkemättä. Jos haluat nähdä parhaan Evil Deadin, valitse kakkonen, mutta suosittelen valitsemaan myös tämän, jos leffan kulttimaine, klassisuus ja pahamaineisuus kiinnostaa. Et tule pettymään!
