Dick Tracyn tulo valkokangaalle jäi “Batmanin” varjoon. Tämä Chester Gouldin luomaan sarjakuvaan perustuva elokuva jätti jälkeensä ehkäpä elokuvahistorian rujoimmat gangsterit, joiden ansiosta voi vain ihmetellä nykyajan maskeeraustekniikoita.
Juoni on aika yksinkertainen: Big Boy Caprice (Al Pacino) aikoo ottaa kaupungin valtaansa ja etsivä Dick Tracyn (Warren Beatty) täytyy tämä estää. Mutta Tracy saa samaan aikaan huostaansa kadulla asuvan Kidin (Charlie Korsmo), joka kieltäytyy orpokotiin menosta, suhde tyttöystävään Tessiin (Glenne Headly) rakoilee pahasti ja salaperäinen “mies ilman kasvoja” sotkee hänen työnsä pahasti. Tracylla riittää puuhaa ja oman lusikkansa soppaan työntää Club Ritzin laulaja Breathless Mahoney (Madonna). Dick Tracy ei ole “Batmanin” veroinen, muttei pitkälle jää. “Batmaniinkin” musiikkia säveltäneen Danny Elfmanin musiikki on upeaa ja Madonna ja Mandy Patinkin laulavat upeasti. Patinkin esiintyy myös leffassa Club Ritzin pianistina 88 Keysinä.
Tracyn lavasteet ovat todella kauniita ja näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan, mutta jokin jää puuttumaan. Juonesta ei revitä kaikkea irti mitä saisi, ja paikoitellen elokuva on aika perinteinen ja ennalta-arvattava. Mutta leffan gangsterit ovat aivan omaa luokkaansa. He ovat aivan erikoisesti ja rujosti maskeerattuja, ja onnistunein gangsteri taitaa olla Dustin Hoffmanin Mumbles tai Pacinon Big Boy. Ne pelottavat jopa välillä tai no lähinnä perheen pienimmät pelästyvät. Dick Tracy on kokonaisuudessaan ok. Välillä hyvää ja välillä huonoa. Kyllä kerran kannattaa ainakin katsoa jo pelkästään erikoisten gangsterien takia.
nimimerkki: Gargo
