Michael Bay ohjasi vuonna 2007 kesähitin, Transformers. Transformers muistetaan sen isoista räjähdyksistä, komeista efekteistä ja LaBeoufin noloista mokailuista, kuten myös tietenkin itse roboteista. Transformers: Revenge of the Fallen tekee kaiken potenssiin kaksi.
Sam Witwicky (Shia LaBeouf) on nyt matkalla yliopistoon, kunnes häneltä pyydetään apua maailmanpelastushommiin, josta hän kuitenkin kieltäytyy. Tästä huolimatta nuori mies vedetään väkisin mukaan seikkailuun yhdessä hänen tyttöystävänsä, Mikaelan (Mega Fox) ja kumppaneiden kera. Siitä seuraakin sitten läjä isoja efektejä, hienoja maisemakuvia, komeita ääniä ja erittäin mukavaa viihdykettä kahden ja puolen tunnin verran.
Michael Bay:tä on kunnioitettava jo pelkästään sen takia, että mies on onnistunut luomaan niin jumalattoman isoa ja hienoa kuvamateriaalia yhdistämällä korkealta kuvattuja vauhdikkaita (sekä hidastettuja) kuvia ja läjän aidonnäköisiä tietokone-efektejä. Sulattamalla nuo elementit yhteen näkee katsoja laajakuvakankaalla jotain niin suurta ja hienoa, että on vähällä nousta penkistä ylös kuola suussa ja elää itse elokuvaa. Tähän kun lisätään sankarillisia taustamusiikkeja läjäpäin ja Linkin Parkin uutuus biisiä, New Divideä erimuodoissa on kokonaisuus huikea. Eikä siinä kaikki, nimittäin elokuvan ääniefektit toimivat täydellisesti. Ison robotin mätkähtäessä maahan tärisee koko elokuvateatteri ja hyvä ettei putoamisen tuoma voimavirta virtaa myös laajakuvakankaan läpi sen verran kovalla voimalla, että katsojat tipahtaisivat penkeiltä. Vatsanpohjassa nuo tärähdykset nimittäin tuntuvat sen verran kovaa, ettei katsoja voi olla elämättä seikkailussa mukana. Bay on myös onnistunut dramatisoimaan tilanteita melko onnistuneesti surullisilla taustamusiikeilla ja kuvakulmilla, että hidastuksilla, muutamaa erittäin pahasti yliampuvaa hidastusdramatisointikohtausta lukuun ottamatta. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain muutama, jotka pystyy katsomaan läpi sormien. Komiikkaakin on mukana, vaikkakin välillä ehkä hitusen lapsellista, silti hyvin onnistunutta ja hauskaa. Etenkin Bumblebeen reaktiot LaBeoufin eri kommentteihin ovat hauskaa katseltavaa. Myös LaBeoufin nolot tilanteet ovat todella hauskaa katseltavaa, mies kun taitaa noiden tilanteiden improvisoinnin todella hyvin. Itse juoni on melko peruskamaa, eli se ei sisällä mitään mullistavia juonenkäänteitä, taikka sanomaa, mutta on se kuitenkin toimiva ja sopii elokuvaan. Dialogi on sujuvaa peruskamaa ja komiikkaakin on luotu harvinaisen onnistuneesti.
Robotit liikkuvat onnistuneen sulavasti ruudulla sulatettuna erilaisiin ympäristöihin. Myös ääninäyttely on vähäisistä repliikeistä huolimatta mukavan kuuloista. Etenkin Optimus Primen möreähkö ääni sopii todella hyvin kyseiselle robotille ja nostaa osittain myös kylmät väreet ihonpinnalle. Robottien suunnittelukin on tehty melko onnistuneesti, sillä erilaiset vempaimet ja väritykset sopivat roboteille. Erilaisia robottejakin löytyy melko montaa eri sorttia. Muistettavin roboteista on kuitenkin Witwickyn rakas Bumblebee, joka jaksaa naurattaa ja itkettää katsojaa kerta toisensa jälkeen eri eleillä ja biisivalinnoilla/puheilla, jotka hän valitsee kun tahtoo sanoa jotain.
Shia LaBeouf on nouseva tähti ja osoittaa sen myös tässä elokuvassa. Muutamassa kohdassa LaBeouf ampuu kyllä hieman liikaa yli huudahduksillaan, mutta pääosin mies pysyy aisoissa ja hoitaa homman kotiin hienosti eläytymällä Sam Witwicky – roolihahmonsa asemaan täysin. Kuten jo mainitsin, nolot tilanteet mies taitaa onnistuneesti, mutta myös surullisemmat osuudet onnistuvat mieheltä pääosin melko hyvin. Hiljaiseksi muuttumalla ja vakavan surullisella ilmeellä nuori mies saa ihmeitä aikaan. Megan Fox tekee edellistä osaa onnistuneemman suorituksen ja onhan neitokaisella enemmän vuorosanoja tässä osassa. Fox on eläytynyt hahmonsa asemaan paremmin tällä kertaa ja saa sen tuntumaan aidommalta, myös naisellinen puoli loistaa hienosti, sillä neitokainen taitaa eri tunteentiloja melko onnistuneesti eri ilmeillä ja muutoksilla äänen sävyssä. Neitokaisen kauneuttakin on käytetty hyväksi muutamassa kohdassa, mikä saattaa olla myyntikikka, mutta olkoon, sillä kyseessä on kuitenkin todella kaunis nainen. Foxin ja LaBeoufin kemia pelaa entistä osaa paremmin, mutta vieläkin paranneltavaa löytyy, ei kuitenkaan paljoa. Pariskunta vaikuttaa jo aidohkolta parilta.
Kokonaisuudessaan Transformers 2 on kuin hemmetin hyvä biisi, jonka haluaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Elokuva on ehdoton must-see niille, jotka pitivät ensimmäisestä Transformers – elokuvasta. Elokuva rullaa myös sopivaan vauhtiin koko kestonsa ajan, eikä pitkä kesto tunnu täten ollenkaan turhan pitkältä. Transformers: Revenge of the Fallen toimii ehkä parhaiten viihde – elokuvana. Kyllä tämä kuitenkin kuumat rantakelit voittaa ja se jos jokin on viiden tähden arvoinen suoritus.
