Aki Kaurismäki, tuo Suomen väsähtäneen taiteenmuodon, hyvän elokuvan pelastuksen enkeli, on uransa aikana ehtinyt tehdä hyvin valtavirrasta poikkeavia ja omanlaisiaan elokuvia, joiden laatu on ajanut minut hänen elokuviensa ystäväksi. Rikos ja Rangaistus (1983) on hänen ensimmäinen ohjaustyönsä, joka jo yksin riittää osoittamaan, ettei turhasta kaverista ole kyse alkuunkaan.
Juoni kuuluu kenties elokuvahistorian yksinkertaisimpiin, mutta tehokkaimpiin ja siitä voi toimivuutta pilaamatta kertoa täsmälleen tämän verran: Rahikainen (Toikka) on hiljainen teurastamotyöläinen, joka eräänä iltana ottaa ja murhaa varakkaan liikemiehen. No mitä siitä seuraa? Sen saatte itse selvittää; antautukaa Kaurismäen vietäväksi niin saatte tiedon lisäksi vielä hyvän elokuvakokemuksen!
Elokuva perustuu Fjodor Dostojevskin romaaniin ja on moraalitarina rikollisen mielen toiminnoista. Tarina soinnutetaan erittäin luontevasti (kaurismäkeläiseen) suomalaiseen murheelliseen perusilmeeseen, eikä käsikirjoitusparia Pauli Pentti-Aki Kaurismäki voi siis kuin kehua. Paljon on klassikkokirja muuttunut, mutta oman kantaaottavuutensa ja teemansa se ansaitusti säilyttää.
Elokuvaa voisi alkutekstien perusteella pitää nimenomaan pääosanäyttelijä Markku Toikan elokuvana, mutta kyllä tämä ohjaajalahjakkuus varastaa show’n täysin. Vaikka elokuva ei ehkä alussa ole ihan sitä kaikista tutuinta Kaurismäkeä, ovat miehen elokuvien peruselementit jo turvallisesti kohdillaan. Mukana on vielä sitä populäärielokuvan poikasta kummallisen mahtipontisine ja yliampuvine musiikkeineen, mutta hommasta näkee silti selvästi omaperäisyyden. Kuin lahjakkuuden todistuksena Kaurismäki tarjoaa koko suomalaisen elokuvan taidokkaimpia kohtauksia juuri tässä elokuvassa! Suuri kiitos niiden toteuttamisesta Kaurismäen luottokuvaaja Timo Salmiselle.
Markku Toikka sopii erinomaisesti Rahikaisen rooliin ja on siinä selvästi omiaan. Esko Nikkari tekee tasaisen tappavaa jälkeä tapausta selvittävänä komisariona ja Aino Seppo tuo kaivattua Kaurismäkeläistä naiskauneutta mukaan ruutuun. Matti Pellonpään ensimmäinen kaurismäki-rooli jää hieman mitättömäksi, mutta paha häntä on mennä siitä silti moittimaan.
Rikos ja Rangaistus ei silti kuulu Kaurismäen parhaimpiin, johtuen hänen tyylinsä pienestä hakemisesta ja elokuvan ajoittaisesta tyhjänkäynnistä, jota ohjaaja ei vielä tässä vaiheessa osannut kääntää tyylikkäästi edukseen. Siitä huolimatta kyseessä on hyvä ja vaikuttava, kenties trillerinkin aineksia sisältävä, mustalla huumorilla kyllästetty synkkä draama ihmismielen kiemuroista ja moraalista – mikä voisikaan olla mielenkiintoisempaa? Omalla tyylillään Kaurismäki kuitenkin toteutti yhden hienoimmista vanhojen klassikkokirjojen filmatisoinneista. Ei yhtään tee mieli ihmetellä, miten Aki on saanut kaiken maineensa aikaan: suvereenia lahjakkuutta se vain vaatii – ja ammattitaitoa.
nimimerkki: Sano mitä sanot
