Sookie Stackhouse (Anna Paquin) on edelleen suht onnellisessa suhteessa Billin (Stephen Moyer) kanssa, vaikka Billin riesaksi onkin sysätty nuori vampyyri Jessica (Deborah Ann Woll). Sookien veli on liittynyt Fellowship of the Sun nimiseen uskon lahkoon, joka vastustaa rajusti vampyyreita. Lisäksi kyseisen lahkon pääjehulla Steve Newlinilla (Michael McMillian) ja hänen vaimollaan Sarahilla on erityissuunnitelmat Jasonille (Ryan Kwanten). Tara (Rutina Wesley) uskoo löytäneensä itselleen kodin miellyttävältä vaikuttavan mutta epäilyttävän ja salaperäisen Maryannin (Michelle Forbes) luota. Myös Samilla (Sam Trammell) tuntuu olevan jonkinlainen yhteys Maryanniin. Heti sarjan alussa Bill ja Sookie lähtevät Dallasiin Ericin (Alexander Skarsgård) avuksi selvittämään onko Fellowship Of The Sun vanginnut Ericin “tekijän”, jo tuhansia vuosia vanhan Godricin (Allan Hyde).
Jo ensimmäistä kautta seuratessani olin varma että jäisin True Bloodin vakavasti koukkuun. Ja jäinkin. Odotin sitä joka viikko kuin kuuta nousevaa. Mutta en kuitenkaan kuulu tähän koko kansakuntaa pyyhkineeseen “vampyyri-ihkutuksen” aaltoon, vaikka pidänkin True Bloodista. Ja True Blood kyllä painii aivan eri sarjassa kuin teinien ihkuttama Twilight. Eikä näitä kahta voi suoranaisesti vertaillakkaan koska True Blood on sarja ja Twilight on elokuvasarja. Mutta yhtäläisyyksiä löytyy: Molemmat perustuvat kirjasarjaan ja molemmissa nähdään suht kauniita vampyyreita. JA ihan vain selvennykseksi, Charlaine Harrisin The Southern Vampire Mysteries (2001) on kirjoitettu ENNEN Stephenie Meyerin Twilight kirjoja (2005).
Sarjan luojan saappaissa on kukas muukaan kuin mestarillinen Alan Ball joka on mm. kirjoittanut American Beautyn käsikirjoituksen ja luonut HBO:n kiehtovan menestyssarjan Mullan alla. Tähän mennessä True Blood on ollut aivan yhtä kiehtova. Koska Alan Ball on häärinyt myös käsikirjoittajana True Bloodissa on käsikirjoituksessa herkullista mustaa huumoria.
Mutta True Bloodista erityisen herkullisen sarjan tekee se kuinka loistavia hahmoja tämä sarja sisältää. Ja jokaisen hahmon persoona on vangittu loistavilla näyttelijävalinnoilla. Hahmot ovat harvinaisen kiinnostavia ja monipuolisia. Sarjan päätähtenä ovat olleet ensimmäisestä kaudesta lähtien lähinnä Anna Paquinin ja Stephen Moyerin esittämät Sookie Stackhouse ja Bill Compton. Mutta muihin kiintoisiin päätähtiin kuuluvat myös Nelsan Ellisin näyttelemä Lafayette, Sam Trammellin ja Rutina Wesleyn näyttelemät Sam Merlotte ja Tara Thornton, unohtamatta Sookien epävarmaa veljeä Jasonia jota näyttelee Ryan Kwanten. Unohtamatta myöskään vampyyri osuuksia hoitavia Alexander Skarsgårdin ja Kristin Bauerin Eric Northmania ja Pamia. Kakkoskaudella mukaan sysätään myös uusia tuttavuuksia kuten ‘Eggs’ (Mehcad Brooks), Daphne Landry (Ashley Jones), Godric (Allan Hyde), Hugo (Christopher Gartin), Sophie-Anne (Evan Rachel Wood) ja Lorena (Mariana Klaveno).
Jos nyt jotain kielteistä olisi keksittävä, on sanottava että seksiähän tässä on suorastaan melkeinpä joka jaksossa. Välillä mennään niin pehmopornon puolelle että kyllästyttää. Seksikohtauksilla on niin helppo mässäillä nykyään. On kuitenkin mainittava että lukuunottamatta erotiikan suurta määrää, sen laatu on sentään hyvää. Ja täydestä viidestä tähdestähän voi päätellä että minun on henkilökohtaisesti vaikea mitään suuria miinuksia tästä sarjasta löytää.
Vaikka ykköskausikin oli loistava (viiden tähden kamaa), voin sanoa että kakkoskausi on ollut vieläkin maukkaampi. Kakkoskaudella on siirrytty astetta rankemmaksi ja salaperäisemmäksi. Kakkoskausi myös jakaa mielipiteitä enemmän kun on otettu sekopäinen uskonlahko mukaan. Tuskin maltan odottaa kolmoskautta joka alkanee tässä kohtapuoliin kesällä.
Ready For New Blood?
