Teuvo Tulio, syntyjään Theodor Tugai (1912 – 2000), oli yksi suomalaisen elokuvan suurimmista ohjaajista. Hänen uransa ohjaajana kesti lähes viisi vuosikymmentä. Tulion ensimmäinen ohjaustyö, Taistelu Heikkilän talosta, valmistui vuonna 1936. Vuonna 1947 Tulio teki uusintafilmatisoinnin elokuvasta nimellä Intohimon vallassa. Hänen viimeiseksi työkseen jäi vuonna 1972 valmistunut ns. camp-klassikkona tunnettu pehmopornoilu nimeltään Sensuela, joka oli ensimmäinen suomalainen K-18 -leiman saanut elokuva.
Sensuela perustuu löyhästi Aleksandr Pushkinin novelliin Postimestarin tytär, jonka Tulio oli filmannut ensimmäisen kerran jo vuonna 1946 nimellä Rakkauden risti. Tulio aloitti Sensuelan kuvaukset jo vuonna 1964, mutta rahavaikeuksien vuoksi pääosa elokuvan kuvauksista toteutettiin kuitenkin vasta vuosien 1967-68 aikana, ja lisäkuvauksia tehtiin vielä 1970-luvun alkupuoliskollakin.
Viimein, vuonna 1972 Tuliolla oli käsissään valmis elokuva, josta kukaan ei aikoinaan edes kirjoittanut yhtään lehtiarvostelua. Tämä johtui lähinnä siitä, että elokuvaa ei esimerkiksi esitetty lainkaan Helsingin elokuvateattereissa. Elokuvaa esitettiin vuonna 1973 ainoastaan kolmessa elokuvateatterissa. Ensi-iltansa se sai Kuopiossa, minkä lisäksi elokuvaa esitettiin myös Kemissä ja Pieksämäellä. Tilastojen mukaan katsojia oli huikeat 665. Pian tämän jälkeen elokuva painuikin unholaan lähes 30 vuodeksi, kunnes vuonna 2001 Sensuela esitettiin jälleen elokuvateatterissa. Tällä kertaa vuorossa oli Helsingin Orion-teatteri, Teuvo Tulio -seminaarin yhteydessä.
Elokuvan juoni on jokseenkin seuraavanlainen.
Jatkosodan loppuvaiheessa saksalainen lentäjä Hans (Mauritz Åkerman) syöksyy maahan jossain Suomen Lapissa. Hänet pelastaa kaunis lappalaistyttö Laila (Marianne Mardi) ja näin heidän välilleen syntyy romanssi. Lailan Aslak-isä (Ossi Elstelä) ei kuitenkaan hyväksy tätä romanssia. Kohta sotaan tuleekin käänne ja Suomen vihollinen muuttuu Venäjästä Saksaksi. Hans pakenee rajan yli. Myöhemmin Laila ja Hans tapaavat uudestaan ja lähtevät yhdessä Helsinkiin, jossa tapahtuu ja paljon.
Sensuela sisältää hyvin paljon pieniä ja vähän isompiakin virheitä. Koska Tulio suunnitteli elokuvalleen maailmanlaajuista levitystä, tehtiin elokuvasta englanninkielinen. Elokuvan käsikirjoituksen teki Tulio itse, Yrjö Norta sovitti tekstin ja Regina Linnanheimo käänsi sen englanniksi. No, elokuva ei kuitenkaan koskaan saatu myytyä ulkomaille, osittain johtuen sen saamasta K-18 -leimasta. Elokuvaa ei kuitenkaan ruvettu enää kuvaamaan uudestaan vaan valmiin elokuvan päälle lisättiin karmea jälkiäänitetty suomenkielinen dubbaus. Elokuvan dialogi ja Matti Oraviston kertojaääni ovat melko tökeröitä ja paikoin myös aika huvittavaa kuunneltavaa. Porot ja sudet ovat täytettyjä ja niiden karjumiset ja ulvonnat hoitaa joku tökerö sijaisnäyttelijä.
Elokuva on myös leikkaukseltaan melko sekava. Aluksi ollaan lapissa joskus toisen maailmansodan aikaan, ja sitten “naps” ja ollaankin jo yllättäen jossain 60-luvun Helsingissä. Huvittavan tästä hyppäyksestä tekee se, että kukaan elokuvan hahmoista ei näytä vanhentuneen päivääkään. Elokuva on kuvattu 1940-luvulta peräisin olevalla kuvauskalustolla, joten kuvanlaatu näyttää vanhemmalta kuin mitä kuvausajankohta huomioiden voisi olettaa.
Aikoinaan kun elokuva sai K-18 -leiman, määrättiin Tuliolle myös 30 prosentin rangaistusvero. Tulio suostui kuitenkin leikkaamaan elokuvasta pois kohutun bordellikohtauksen, saaden näin veron putoamaan 10 prosenttiin. Elokuvan ilmestymisen jälkeen Tulio kielsi kaikkien elokuviensa esittämisen, saamansa kohtuuttoman kritiikin takia, mutta hieman ennen kuolemaansa hän kuitenkin heltyi sen verran että suostui antamaan luvan elokuviensa esittämiseen ja myyntikopioiden tekemiseen. Tämän seurauksena tuo kuuluisa bordellikohtaus on nyt kaikkien nähtävillä elokuvan DVD:llä julkaistussa versiossa.
Sensuelan DVD:llä on mukana myös erittäin mielenkiintoista ekstramateriaalia. Löytyy mm. Tulion lyhyt (n. 18 min.) esittely, Markku Varjolan esittely elokuvasta (n. 29 min.), alku- ja loppukohtaukset Tulion ensimmäisestä elokuvasta Taistelu Heikkilän talosta vuodelta 1936, sekä ehkä kaikkein mielenkiintoisin dokumentti Teuvo Tulion elokuvien konservointi (n. 18 min.), jossa kaksi Suomen elokuva-arkiston edustajaa kertoo Tulion elokuvien pelastusprosessista.
Kaiken kaikkiaan tämä Tulion viimeinen ohjaustyö on sangen huvittava suomalainen pehmopornoelokuva, joka sisältää paljon virheitä, mutta myös paljon hienoa kuvaa ja Lapin maisemia.
Paljasta pintaa on myös tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, kuten DVD:n kansikuvastakin jo voi päätellä. Ei elokuva silti mielestäni kahta pistettä enempää ansaitse.
