Richard Kellyn esikoisohjaus Donnie Darko (2002) on mestariteos vailla vertaa. Sen tapaan uudempi The Box sijoittuu hieman vanhempaan aikaan, tällä kertaa 1970-luvulle. Kelly taustajoukkoineen saa aikahypyn onnistumaan ilman, että se tuntuisi väkinäiseltä kikkailulta. Tunnelma muodostuu omituisen ajattomaksi.
Aivan kaikkea 1970-lukuista ei kuitenkaan kannattaisi herättää kritiikittä henkiin. Elokuvan tempo on 2000-luvun yleisölle sen verran verkkainen, että monet varmasti keskeyttävät katsomisen. Täytyy tunnustaa, että itsellenikin ainoa syy loppuun asti sinnittelyyn oli ohjaajan nimi ja sen asettamat kovat odotukset. Itse päähenkilöistä ei jaksa välittää eikä sinänsä mielenkiintoisista tapahtumista saa kiinni, sillä tarinan jatkumoa pirstotaan vähän väliä.
Pääosanäyttelijät on valittu varsin mukavasti, mutta Cameron Diazin tilalle luulisi löytyneen jokin tuoreempi vaihtoehto. Supertähden jättäminen yksin selvästi tuntemattomampien näyttelijöiden keskelle on huono enne kokonaisuuden laadusta. Tämän on saanut oppia esimerkiksi Christian Slaterin viime vuosien rooleja seuratessa.
Sci-fin maku on vahvana ilmassa avaruusteeman myötä. Valitettavasti se ei johda oikeastaan mihinkään. Kaikki elementit ovat toisistaan irrallisia. Onhan se kutkuttavaa, kuinka laatikoita kaupittelevalla muukalaisella näkyvät poskihampaat palaneen naaman läpi, kirjastossa liikkuu omituisia hiippareita ja mies sukeltaa vesipalikkaan. Katsoja jätetään vain ihmettelemään ja etsimään syitä sille, miksi näin mukanokkelaa paatosta pitäisi jaksaa eritellä.
Huumoria on vähemmän kuin Kari Tapion hautajaisissa, erotiikkaa kuin tietokoneen näppäimistössä ja jännitystäkin saa hakemalla hakea. Aika harmi, että näin hienot puitteet jäävät vaille tunnetta. Takana on saattanut olla isompiakin fantasioita, mutta niiden välittäminen katsojalle ontuu.
Valmiiksi pureskeltu viihde on mälsää, mutta pitäisi tulkinnallisesti vaativammankin elokuvan huomioida katsojan perustarpeet.
