Elokuvan synkkä aihe on istutettu oikeaan ympäristöön ja tunnelmaan. Juoni sinänsä on yksinkertainen: filmillä nähty murha pitää ratkaista. Cage private etsivänä alkaa setvimään sairasta tapausta ja ainakin Viljami samastui Cagen angstiin.
Tummat kuvat, ohjaajan rytmi sairaasta väkivallasta perheidylliin tai nunnakohtaukseen korostavat nähdyn tunnelmaa. Lisäksi on sanottava että musiikkimaailma toimii loistavasti. Hypnoottinen taonta ja väliin turkkilaista joikhaamista synkkaavat tarinan kanssa.
Mr. Sopraano (Gandolfini), Peter Stormare olivat saaneet esitettäväkseen kahjoroolit ja kumpikin on äijä paikallaan. Varsinkin Stormare vetää pointsit kotiin.
8mm tuo väkisinkin mieleen Seitsemän, jota pidän lajityypissään parempana. Ehkä syystä että se kerkesi markkinoille ensin.
Kiitos Cage että maltoit pysyä aisoissa. Joskus sulla tahtoo mennä yli kun olet ottamassa kisaa pahiksen kanssa.
