Dogma-elokuvaksi laskettava Rakastan sinua ikuisesti on kertomus Ceciliestä (Sonja Richter) ja Joachimista (Nikolaj Lie Kaas), nuoresta parista, jotka aikovat mennä naimisiin ja viettää elämän onnellisesti yhdessä loppuun. Sitten käykin niin, että Joachim joutuu auto-onnettomuuteen, mikä murskaa nuoren parin kaikki suunnitelmat ja unelmat. Joachimin päälle ajoi Marie (Paprika Steen), jonka lääkärimies Niels (Mads Mikkelsen) päättää mennä auttamaan Cecilietä, kun tulee tieto, että Joachim on halvaantunut kokonaan niskasta alaspäin. Niels ja Cecilie rakastuvat hyvin pian toisiinsa.
Rakastan sinua ikuisesti kuulostaa aivan tavalliselta romanttiselta nyyhkydraamalta, mutta se kuitenkin välttää kaikki tyypillisyydet ollen kaikkea muuta, mitä Hollywood tarjoaa tältä osastolta. Elokuvan hahmot ovat syviä ja ilmapiiri on hyvin realistinen. Surullisen tunnelman keskellä tarjotaan myös arkista huumoria. Elokuva tutkii ihmisiä, joiden elämän yksi onnettomuus muuttaa. Se tutkii rakkautta ja syyllisyyden tunnetta. Paljon elokuva kysyy, mutta valmiita vastauksia se ei halua antaa. Dogma-tyyli tekee elokuvasta kuitenkin aika raskasta katsottavaa. Välillä elokuva tuntuu hyvin puuduttavalta ja 113 minuuttia paljon pidemmältä ajalta.
Leffan hyviin puoliin voi laskea näyttelijäsuoritukset, joista kirkkaimpana loistaa Mads Mikkelsenin roolisuoritus perheellisenä miehenä, joka syyllistyy syrjähyppyyn. Muut eivät pääse ihan hänen tasolle, mutta eivät jää kuitenkaan kovasti hänen varjoon. Rakkaustarinan toista osapuolta näyttelevä Sonja Richterkin on ihan ok, sairaalassa makaileva Nikolaj Lie Kaas raivoaa ihan vakuuttavasti ja Paprika Steen on myös ihan hyvä perheen äitinä, joka yrittää jatkaa normaalia elämää onnettomuuden jälkeen.
Rakastan sinua ikuisesti -elokuva on selvästi tarkoitettu vanhemmille katsojille, joilla ehkä onkin kokemusta jo näistä asioista, mutta kyllä minäkin tästä pidin. Välillä hieman puuduttavaa katsottavaa ja turhiakin juttuja löytyy, mutta se tunne, joka tämän jälkeen vallitsee, on jotain sellaista, johon harva elokuva pystyy. Hetken aikaa elokuvan jälkeen ei voi sanoa mitään, vaan alkaa itse pohdiskelemaan leffan ihmiskohtaloita. Siitä tunteesta hieman lisäpojoja.
