Vai niin. Houkutus on trilleri, johon on koottu monta nousussa olevaa, joskin kovin himmeää tähteä. Melissa Georgea näkee silloin tällöin, viimeksi muistan nähneeni hänet samana vuonna ilmestyneessä halvassa The Amityville Horror -pelleilyssä. Jennifer Aniston lienee monille syy katsoa Houkutus, elokuva, joka ei kuitenkaan nouse verrokki Amityvilleä kuin asteen uskottavammalle tasolle.
Clive Owen on näyttänyt kyntensä ennenkin. Vaikka hänen suosionsa tietysti perustuukin ainakin osittain naiskatsojien miesmakuun, on myönnettävä että hän on näyttelijänä mukavan monikäyttöinen. Tarpeeksi arkinen monenlaisiin rooleihin ja tässäkin helppo uskoa lapsen isäksi, joka kuitenkin ns. maistelee vierasta leipää huonoin seurauksin.
Miljööt on valittu aika heikosti, kaikki yhtenäisyys puuttuu. Mikään ei erityisemmin kosketa tai jää mieleen, joten vähintäänkin runsas pintaremontti olisi tarpeen. Tunnelma ei ole kovin jännittävä, eikä oikealla tavalla ahdistavakaan. Vankilasta- vankilaan- kehärakenne jää sekin miedoksi.
Pahikseksi kynäilty Vincent Cassel näyttelee hänkin ihan mukiinmenevästi. Hänen kansallisuutensa on aika turha mauste, jolla peitellään mätiä kohtia. Saa ranskalaisuus näkyä muutenkin kuin kykynä sanoa “au revoir”. Schinen tyttären sairaus on samalla lailla keinotekoinen lisä.
Entäs soundtrack? Löytyy sentään kohtuuräkäistä räppiä ja siihen estetiikaltaan ja maultaan täydellisesti sopiva sontainen slummialue. Ja jotta stereotypiat eivät vain haalenisi sivistyksen myötä, muistetaan elokuvan ainoa musta hahmo (Xzibit) esittää suurisuisena kälättäjänä.
Raskas tunnelma on paikoitellen onnistunut, jossain taas ei lainkaan. Raiskauskohtaus hotellissa on todella kömpelö. Sitten Clive Owen saa kuonoonsa ja kunnolla, ja käy toisin kuin kaikissa muissa elokuvissa yleensä esitetään. Realistista ja onnistunutta juuri siksi. Vaan olisiko ollut paikallaan luoda tähän tusinajännäriin muitakin huippuja?
nimimerkki: Organismi
